Moikka!

Kukkuu kaverit! Kolmas päivä täällä riparilla pulkassa ja sen voin vaan sanoa että täällä on todella hauskaa. Mulla on sellainen hassu tunne että mä katson maailmaa eri tavoin, mutta samalla tuntuu siltä kuin en olisi ollut koskaan missään ulkomailla, ja varsinkaan kokonaista vuotta. Mähän olin viimevuonna riparilla 1 viikon ennenkuin lähdin jenkkeihin ja nyt menin riparille yhen viikon sen jälkeen kun tulin. Miten ihmeessä tässä oli vuosi välissä?! En käsitä. Kaikki on niin tavallista mutta kuitenkin hitusen erilaista. Erilaista on ainakin se että äiti ei oo tekstannut mulle joka päivä, mitä se ois vuos sitten tehnyt. Kai se nyt tietää että kyllä mä pärjään. Ja niinhän mä pärjäänkin. Haluun vaan toivottaa kaikille huippua viikkoa! Luin äsken kans läpi noita kysymyksiä mitä kysyttiin ja vastailen tosi mielelläni kaikille kunhan tuun kotiin. Haleja ja pusuja ja hyviä öitä <3

KYSYMYKSIÄ?

Nyt kaikki kaikenkarvaiset ja karvattomat kamuni siellä ruudun toisella puolella! Mä en oo vielä koskaan pitänyt semmoista kysymysvastaus tuokiota ja nyt kun en oo enään Au Pair niin tää vois sopii tähän hyvin. Oon ilonen että sain vuoden aikana paljon kysymyksiä joihin yritin vastata parhaani mukaan mutta nyt kuulkaas päätän mun ripariviikon ajaksi antaa mahdollisuuden kysyä ihan mitä vaan ja myös sinä ihminen siellä joka mietit että mitä hammastahnaa käytän (ÖÖKETÄKIINNOSTAA?xd), niin nyt sun pitää sekin kysymys kysyä. Jookosta kookosta? Olen avoin kirja, joten LEAVE A QUESTION IN THE COMMENTSECTION BELOW! Nyt voit saada vastauksen sun elämäsi kaikkiin kysymyksiin...! Rohkeesti vaan, en mä pure!

A bruise is a lesson... and each lesson makes us better.

Noniin kello kohtapuolin yksitoista ja en oo ees aloittanut pakkaamista. Huomenna riparille kello kaheksalta. Miten paljon vihaankaan pakkaamista. Onneks oon ihan innoissani huomisesta. Ihanaa päästä rippileirille kun siellä mun ainoana tehtävänä on huolehtia että kaikilla on kivaa ja että on hyvä meininki. Sopii mulle! IHANAA alkavaa viikkoa kaikille muille <3

Been home for a week!

Täähän alkaa olemaan Mia goes Au Pairin historian pisin hiljaisuus. 3 päivää!? Ihan outoa. Mulla ei vaan oo oikeastaan ollut aikaa (eikä konetta) kirjoittaa. Elämä on ollut kiireistä mutta ihanaa. 

Torstai ilta - lauantai olin mökillä. Torstaina vedettiin Johannan ja Katun kans kunnon perus suomalaiset nakusaunomiset johonkin kahteen asti yöllä kunnes nukahdettiin kaikki samaan sänkyyn meidän pikkumökkiin. Perjantai sää salli ja se koko päivä menikin järven päällä aurinkoa ottaessa. Illalla syötiin hyvää grilliruokaa ja simahdettiin aika nopsaa sen jälkeen.

Eilen lauantai oli kans tosi kiva päivä! Syötiin laiturilla aamuauringossa aamupalaa ja mä kattelin vähän The Vampire Diaries ennenkuin mun maailman parhaimmat isovanhemmat tuli hakemaan mua mökiltä. Otettiin suunnaksi Raseborgs Sommarteater, ja mentiin katsomaan niiden tän vuoden näytös joka oli tosi tosi hyvä! Kesäteatteri on hyvin lähellä mun sydäntä kun olin ite mukana kahden vuoden ajan nuorempana ja arvatkaa vaan vetääkö kesäteatteri nyt mua takaisin? Sanon vaan että jonain päivänä seison taas kesäteatterin lavalla, koska ne kaks kesää (ja koko kevättä kun harjoiteltiin) oli mun elämäni parhaimmat ajat. Mä tahdooon :(
Oon tosi onnellinen että mommo ja moffa vei mut katsomaan teatteria. TACK MOFFA OCH MOMMO! Moffalla oli puoliajalle mukana itsetehtyjä kanelipuusteja ja punaviinimarja mehua joten tuota KYLLÄ KELPAS!!! Väliajalla törmäsin myös ihan sattumoisin Emiliin, joka ei ollut päässyt tulemaan lauantaina mun tervetuliaisjuhliin ja yhtäkkiä näin sen tutun hatun ja kävelin vaan ihan suu auki sen eteen ja sit kiljahdus ja  iiiiiiso hali! Oli ollut ikävä koska se on semmonen hassu kaveri haha!

Kun mommo ja moffa ajoi mut kotiin mun takapihalla ilta-auringossa odotteli Mirre ja Isak! En ollut nähnyt Isakkia 13½ kuukauteen koska se lähti interrailaamaan jonkun kuukauden ennenkuin mä lähdin Au Pairiksi. Se on mun tosi hyvä ystävä eskarista saakka ja oli tosi kivaa (JÄTTEKIVA) nähdä! Me päätettiin yöllä lähteä Helsinkiin ja otettiin bussi meiltä ja päädyttiin istumaan Iguaanaan mansikka Margharita kannun kanssa juttelemaan mukavia. 

Yöllä käytiin vielä kattomassa Mirren kämppää mihin se muutti viimevuona kun mä en ollut sitä nähnyt kunnes otettiin Isakin kans bussi kotiin. Mähän asun täällä vähän jumalan selän takana joten öisin meille ei vaan mee bussia kotiin joten kävelin viimeiset 4km kotiin. Onneks on Satu niin skypetin sille suurimman osan matkasta <3 Ulkona oli semmoinen ihana kello neljän aamuvaloisuus ja kun pääsin kotiin söin jätskiä. 

Näin muuten viimeyönä unta että mulle todettiin DIABETES.

Nukuin ekaa kertaa varmaan 3 vuoteen 11:30neen. Mä herään aina joskus ysiltä. Tänään hengaan Mian ja Annan kans ja illalla meillä on Mia-Mamma time, eli tehdään jotain äidin kans. Lähetään varmaan jonnekkin iltakävelylle. Huomenna aamulla aikasin nousen ylös ja suuntaan riparille isoseksi! Oon ihan innoissani, toivottavasti tulee kivaa ja että riparilaiset on söpöjä.

Oon nyt ollut kotona mun laskelmien mukaan  7 yötä. Musta tuntuu että siitä on IKUISUUS kun tulin kotiin! En tiedä onko se sen takia että oon vaan tehnyt niin paljon juttuja? No anyways, ihan parasta olla kotona. Jenkkejä nyt ei oo oikeastaan kavereita lukuunottamatta mitenkään ikävä vielä. Oon vaan niin hype siitä että oon kotona! 

Pieniä ihania juttuja suomessa

Se että vettä voi ottaa hanasta ilman että se maistuu pahalle. Se että jokapuolella ei oo stop-merkkejä. Se että suihkusta tulee kunnolla vettä. Se että ravintolassa ei tarvii maksaa tippiä. Se että kaupassa ei lisätä veroja ostokseen. Se että kaupassa ei tarvii myyjää avaamaan pukukoppia. Se että youtubessa näkyy Robinin musiikkivideot:DD. Se että radiossa soitetaan paljon suomalaista musiikkia. Se että ei tarvitse käyttää adapteria. Se että kaupassa myydään siideriä (ja plussana vielä että mä saan sitä ostaa. Kuullostan nyt ihan juopolle kun mainitsen alkoholin niin usein mut en mä oikeesti oo). Se että täällä on hyvä julkinen liikenne. Se että sisällä ei tarvitse pukea päälle koska aircon. 

Istun just nyt mun huoneessa missä oon asunut 12 vuotta. Täällä on kaikki mun tavarat, mutta kuitenkin mun on pakko myöntää että tää tuntuu vähän vieraalta. Vähän siltä että asun jonkun toisen huoneessa. Mutta ehkä sillä on jotain tekemistä sen kans että mä oon kans vähän muuttunut ja musta tuntuu että tässä huoneessa asui se "vanha Mia". Aika deeppiä, mutta ihan tosi. En siis tosiaan haluais olla missään muualla nyt, koska oma koti kullan kallis. Fiiliksistä vielä sen verran että oon taas jotenkin herkällä päällä. Samanlailla kuin silloin kun olin just tullut jenkkeihin. Tänään aloin itkemään ihan pienemmästä asiasta koska ärsytti tosi kovaa. Olin ihan kuin joku Mia 5v.  Eiköhän se elämä tästä tasaannu pikkuhiljaa :D

Helan går & rapujuhlat

Siis pakko sanoa että mä oon aika nolo suomenruotsalainen. Osaan yhden snapsilaulun, ja se siitä. Ainakun meillä on kaveriporukan kanssa ollut jonkunlainen illallinen ja ollaan laulettu, mä oon istunut hiljaa nolona kun en oo osanu mitään.. Eilen oli siis rapujuhlat meidän perhetuttavien mökillä. Ajettiin heidän luokse aamupäivällä ja oli kyllä niin ihanat suomimaisemat että mä vaan kattelin ympäri ja ihailin kuinka kauniissa maassa asunkaan!

Päivä meni aurinkoa ottaen, uiden ja mä vedin mulle tutuksi tulleen päiväunen myös just ennen ruokaa. Aloitettiin ravuilla, mä söin kaksi. En oo koskaan oikeastaan tykännyt syödä rapuja, kun jotenkin se aina kattoo mua sillai että "älä syö mua jooko". Selätin nyt kuitenkin kaksi, ihan vaan koska se kuuluu rapujuhlaan syödä rapuja. Mun pikkuveli ja sen tyttöystävä ei koskenut yhteenkään, joten mulla nous aikuisuuspisteet. Ja tottakai laulettiin pari rapulaulua, ja varsinkin iskä pisti kunnolla menemään. Vähän korkeelta meni mutta ei se iskän laulamista haitannut.

Rapujen jälkeen meidän perhetuttavat oli valmistaneet ribsejä BBQ kastikkeessa ja jälkkäriksi tehtiin smoresseja, jotka näytti kelpaavan kaikille. Äiti ja meidän perhetuttavien äiti tais syödä 4 isoa ja kehu että on hyviä. Suomalaisille tiedoksi että käytettiin viljaisia Marie keksejä ja pandan suklaata, koska Pandan suklaa on ohuempaa niin se sulaa hyvin sen vaahtokarkin ollessa lämmin. 

Illalla istuin vielä skumppalasi kädessä laiturilla ja ihailin suomen kesää.

Luin muuten ihan hauskan artikkelin (http://www.iltalehti.fi/fiidifi/2014071618494460_fd.shtml) iltalehden Fiidi sivuilta siitä että mitä huomaat kun sinusta tulee parikymppinen ja pakko myöntää että mä oon ainakin huomannut suurimman osan näistä. Musta on tullut vanha...

Tultiin äsken kotiin ja nyt istun kotona kunnes äiti vie mut meidän ens viikon riparisuunnittelu treffeille ja sieltä haetaan Johanna kyytiin ja lähdetään takaisin mökille. Ihanaa nähdä Johannaa, joka on ollut mun parasystävä kolmoselta asti. Meidän näkemiset jää kuitenkin yhteen kertaan, koska Johanna muuttaa takaisin ruotsiin sunnuntaina. Onneks vaan tonne naapuriin, että ei kuitenkaan kauheen pitkälle.

Mitäs muuta? Äiti varas meille matkan Kreetalle parin viikon päähän. Joten me lähetään rantalomalle perhe + pikkuveljen tyttöystävä tuossa parin viikon kuluttua. Ihan kiva päästä vaan makoilemaan rannalle ja poolille perheen kans, mutta en millään haluais taas astua lentokoneeseen ja lentokentälle... Laskin äsken että oon ollut tänä vuonna 15 eri lentokoneessa ja lentopelkoiselle se on aika paljon. 

/Mia

AU PAIR BLOGEJA

Nyt kun mun Au Pair aika on ohitse, niin haluan mainostaa Au Paireita joiden vuosi on vielä käynnissä tai alkamassa ja kenen blogia mä luen! Ja sinä ihana ihminen joka luet tämän ja kirjoitat tällä hetkellä blogia au pair ajastasi niin linkkaa se tuohon kommenttiboksiin jotta mä ja muut ihmiset löydetään sunkin blogiin :) Ei muuta kuin seurailemaan!

KIA
Mun ihana ystävä Kia (tyttö joka oli jenkeissä moikkaamassa mua pari kuukautta sitten), on lähdössä Lontooseen Au Pairiksi syyskuun alussa ja kirjoittaa blogia KIAINENGLAND.BLOGSPOT.COM. Menkää kurkkaamaan valmisteluita!

SATU
Mun paraskamu jenkeistä kirjoittelee blogia vielä kuukauden ennenkuin sekin palaa takaisin Suomeen. INWOMENWETRUST.BLOGSPOT.COM!

NELI
Neli on Au Pairina San Franciscon alueella ja kirjoittaa blogia NELIJENKEISSA.BLOGSPOT.COM.

JESSICA
Jessica kirjoittelee blogia Los Angelesin hoodeilta! Jessica on ollut jenkeissä jo melkein vuoden mutta päätti extendata joten Jessican blogista voi seurata sen elämää uudessa perheessä! ONEYEARINCALI.BLOGSPOT.COM

LAURA
Laura oli eka Delawaressa mutta päätyi rematchin kautta Connecticuttiin. Tapasin Lauran DCssä kerran keväällä ja tosi kiva tyyppi! Lauran blogia voit lukea osoitteesta AUPAIRLAURAA.BLOGSPOT.COM !

ESSI
Essi on Lauran kaverina Connecticutissa ja kirjoittaa blogia osoitteessa ESSISM.BLOGSPOT.COM!

HANNA
Hanna kirjoittelee Seattlesta! AMERICANDREAM-HANNA.BLOGSPOT.COM!

------------------------------------------------------------------------------------------------
Mitä Mia goes Au Pair-blogille tapahtuu? Kirjoittelen täällä ainakin vähän aikaa koska haluan käydä läpi fiiliksä kotoa, erillaisuuksia, kulttuurishokkia, Au Pairina olemista, paskoja fiiliksiä, jonkun näköistä kysymysvastausjutskaa, videopostausta, kuvia... kyllä täällä vielä henki pihisee vähän aikaa. Jatkosta en tiedä, oon bloggaillut kavereille ja omaksi iloksi yli 4 vuotta ennenkuin lähdin Au Pairiksi, joten bloggailu on mulle tosi tärkeetä ja jotain mistä tykkään. Varsinkin tänä vuonna tää blogi on ollut tosi tärkeä osa mun elämää, tätä kautta oon päässyt ikuistamaan hetkiä, kertomaan mun rakkaille mitä mulle kuuluu ja avautumaan asioista. Tuntuu vähän haikeelta että nyt kun Au Pair aika on ohitse, tääkin blogi on pikkuhiljaa elänyt elämänsä. Suunnitelmissa on perustaa uusi blogi ja bloggailla elämästä täällä suomesta ja kotoota muuttamisesta, opiskelusta jne. Saa nähdä mihin elämä mua vie. Toivottavasti pysytte siellä kuulolla!

Onnelisuuden multihuipentuma

Hellurei ja hellät tunteet! Ette arvaakkaan miten väsynyt ihminen voi olla? Oon nyt viimeisen neljän yön aikana nukkunu tosi huonosti ja sit on väsyttänyt melkein koko päivän. Varsinkin iltapäivällä väsy on käyni niin isoksi että oon vaan nukahtanut sohvalle kuin joku pikku vauva, ja vaikka mä nukun päikkäreitä, niin oon kuitenkin aivan tillintallintaivasalla kello yheksältä. Nyt kello on puol viis aamulla ja mä oon taas hereillä. Tänäkin yönä tuli nukuttua vaan 5 tuntia?! Muita jetlagin oireita on myös ollu yleinen pahoinvointi, pientä huimausta ja vatsavaivat. Hei sori, tais tulla jodenkin mielestä liikaa informaatiota mutta koittakaa selvitä hengissä :DDD

Mutta muuten mä vietän semmosta leppoisaa elämää. Maanantai aamuna kävin mummia ja vaaria moikkaamassa, sen jälkeen menin suoraan Katun luokse. Kattelin jonkun Slendermanin tyyliin Katua sen ikkunasta kun se vielä nukkui ja päätin olla herättämättä nii menin vaa sen takapihalle hengailee ja ottaa aurinkoo. #dothecreep. Lopuksi se heräs ja me hypättiin Katun perheen ulkoporealtaaseen ja vaan rentouduttiin jotain 3 tuntia ja juteltiin vaan ihan kaikesta. Sen voin sanoa että mikään ei voita aivan parhainta ystävää sitten 11 vuotta taaksepäin!

Illalla pakkasin laukkuni ja lähdin Kian luokse, joka asuu nykyään mun kotikaupungissa!!! Maisteltiin meidän pahanmakuisia Harry Potter worldista ostettuja karkkeja ja vaan oltiin ja juteltiin. Siinä on kyllä precious kaveri ja vaikka olinkin väsynyt niin juttua riitti ja hyvää mieltä sitäkin enemmän. Se kun Kia oli moikkaamassa mua lähensi meitä tosi paljon ja mä oon ihan tosi onnellinen siitä. 

 

Mun kanit oli Kialla kylässä mukana koska äiti haki mut suoraan Kialta ja ajettiin äitin kans mökille! Nukuin koko matkan mökkitielle asti ja arvatkaa laitoinko Arttu Wiskarin "mökkitien" soimaan? No laitoin!! Mä oon kyllä vähän sellainen klischee (en tiie miten kirjoitetaan...) että pitää aina laittaa jotain fiilismusiikkia joka tuo hyvää fiilistä entistä enemmän esille!

Nukuin yön tosi huonosti mutta sängystä noustiin ja lähdettiin mun pyynnöstä Lohjan keskustaan viettämään aikaa. Meillä on siis mökki Lohjan järven rannalla aika lähellä Lohjan keskustaa. Mä painosanalla rakastan tota pientä söpöä kaupunkia!! Se on mulle kesäkaupunki ja tosi rakas paikka. Käytiin torilla, Lohjantähdessä ja ruokakaupassa kunnes ajettiin takas mökille. 

Sitten nukuin taas. No joo-o oon tosissani. Äiti tuli herättelemään tunnin päästä ja vaati mua laiturille makoilemaan aurinkoon. Siirryin sinne tosi väsyneenä, jaksoin maata puoli tuntia ennenkuin hyppäsin järveen äitin kans. Pienen uintireissun jälkeen siirryin saunaan pesemään hiukset ja siitä laittautumaan.

Suunnaksi tuli yks suomen kauneimmista kaupungeist: Tammisaari. Ajjelin sinne noin tunnin koska oltiin sovittu treffit Hencan kans. Hencca on siis yks mun parhaista kavereista joka oli Sveitsissä Au Pairina ja sitä oli ihan mahtava nähdä!! Juteltiin läpi kaikki Au Pair fiilikset koska Hencca tosiaan tuli kotiin vasta viikko sitten, ja vaikka meillä olikin TOSI erilaiset kokemukset niin kyllä ymmärretään toisiamme. Tai no sanotaanko että mä oon nyt maailman onnellisin että oon kotona, ja Hencca maailman surullisin. 

Käytiin syömässä ihan siinä satamassa, Albatrossissa, ja hyvää päivää miten hyvän salaatin söin! Kaikki Tammisaareen menevät, Albatrossin vuohenjuustosalaatille mars!

Näin myös sattumalta Juliaa, joka yhtäkkiä olikin meidän tarjoilijana?! Juulia oli mun teatterikavereita 6 ja 7 vuotta sitten ja ei olla oikeesti nähty tosi moneen vuoteen joten oli tosi kiva vaihtaa pikakuulumiset! Ja hassua kun oli joku tuttu tarjoilijana?! Tuntui vähän siltä että "haluutko että tuun tiskamaan nää lautaset että sun ei tarvii tehä kaikkea?" :DDD Good guy Mia....

Käytiin moikkaamassa mun ja Hencan yhteistä kaveria Emmaa, joka on nyt kesän töissä Tammisaaressa yhdessä söpössä kahvilassa. Emma on mun Luciakavereita ja oli tosi kiva vaihtaa pikakuulumiset.

Ilta päättyi jätskiin laiturilla, kesämaisemia katsellessa ja ihan vaan rentoja puhumiseen. Mulla on kyllä hieno ystävä! Vaikka kuukauden päästä Hencca lähtee Vaasaan opiskelemaan, joten se on taas kaukana mun luota... Mutta ystävyys on ja pysyy! 

Kun vihdoinkin ajoin mökin pihaan vähän kello yhdeksän jälkeen maisemat näytti aika täydellisiltä. Mutta arvatkaa vaan jaksoinko nauttia yhtään?! No en, nukahdin sohvalle Somersbyyn siideri kädessä ja Ipad sylissä. Äitin mielestä oon tosi tylsä kun en jaksa tehdä mitään... Sori äiti, yritän parhaani :D 

Tosi monet sanoo että hetikuin tuli ulkomailta takaisin niin tuntui siltä että ei olisi koskaan ollutkaan missään. Joo se on totta että kaikki tuntuu tosi tavalliselta eikä sillai yhtään oudolta, mutta mä katson kyllä maailmaa tosi eri silmin nykyään. Siis onhan suomi ehkä 100 kertaa kauniimpi nyt kuin vuosi sitten. Arvostan kauniita maisemia ihan tosi paljon, ja eilenkin tulin siihen lopputulokseen että suomi on maailman kaunein maa. Kun uitiin äitin kanssa niin en vaihtais Lohjan järveä ja sen kakanväristä vettä Karibian turkoosiin veteen mistään hinnasta! 

Välillä myös iskee sellainen epäusko että OONKO MÄ NYT OIKEESTI KOTONA ja pitää nipistää itteeni että oon oikeesti täällä. Mutta viimeksi kuin tarkistin, niin kyllä mä täällä olen! 

Tänään suunnataan äitin ja iskän kans meidän perhetuttujen mökille. Tiedossa rapujuhlat, saunomista ja hyvää seuraa! Ostettiin eilen tarvikkeet Smoressien valmistukseen (no se jenkkiherkku), joten illalla valmistellaan smoresseja koko porukan voimin! Jäädään sinne yöksi ja torstai aamuna suuntaan kotiin ja mun parasta Annaa moikkaamaan. Torstai iltana on riparitreffiä ja sen jälkeen minä, Katu ja Johanna suunnataan takaisin meidän mökille. Kauhukolmikko taas kasassa niinkuin ennen vanhaa <3 Sanomattakin selvää että oon tosi innoissani. Jotenkin tuntuu että oon taas menossa ja tulossa ja menossa taas :D Mutta sellasta on se paras elämä kun voi tehdä parhaita juttuja ja nähdä parhaita ihmisiä! 

You're not supposed to look back. You're supposed to keep going.

Mistäköhän sitä aloittaisi? Varmaan siitä että haluan että ihmiset tietää miten paljon tästä blogista on puuttunut sisältöä. Semmosta sisältöä mitä tällaiseen avoimeen blogiin ei vaan voi kirjoittaa. En mä vieläkään halua kirjoittaa näistä asioista tänne, koska kaikki asiat ei vaan kuulu koko maailmalle. Mutta sen voin sanoa että mulla jäi tosi paha maku suuhun koko Au Pair touhusta. Ei ois jäänyt mutta sitten kävi jotain mun reissulla mistä tuli tosi paha maku suuhun.

Mun Au Pair vuosi oli aika erilainen kuin kaikilla muilla. Mä nimittäin kävin välillä niin pohjalla, että oikeesti mietin välillä että "kuka mä oon?" ja että "miks oon tällainen ihminen nykyään?" ja että "onko mussa jotain vikaa?". Tunsin itseni tosi usein maailman huonoimmaksi ihmiseksi ja tähän oli ainoastaan yks tekijä. Jotkut osaa ehkä päätellä mikä, mutta te jotka ootte nyt ihan "mistä toi Mia oikein puhuu?" niin joutuu nyt hetken varmaan miettiä, koska mä en aio syytä tänne suoraan kirjoittaa.

"Mun hyvinvointi on tän kevään aikana laskenut. Syystä ja toisesta. En voi sanoa että voin täällä tosi hyvin. Jos kaverit on nyt kysynyt mitä mulle kuuluu niin tulee sellanen "nooh, emmätiie" vastaus."

Tää blogi ei oo ollut täysin rehellinen. Kyllä joo, silloin kun oon ollut iloinen ja rakastanut mun Au Pair elämää, oon siitä kirjoittanut rehellisesti, mutta silloin kun olin pohjalla niin kaunistelin asioita. Täältä blogista voi saada semmoisen kuvan että oli paljon koti-ikävää, ja olihan sitä alussa aika paljon. Tää koti-ikävä kuitenkin muuttui jossain vaiheessa vähän. Mun koti-ikävä tuli ainoastaan silloin esiin kun mä tunsin että nyt elämä on hieman epäreilua. Ja ei se periatteessa ollutkaan mitään koti-ikävää, vaan sellasta että "miks oon tääl kun tääl on tämmöstä?". Ja tiedän, jotkut ihmiset on vieläkin ihan että "mitä tää kirjoitus nyt tarkoittaa?" :D mutta koittakaa lukea rivien välistä, heh! Tuntuu niin tyhmältä että en vaan voi kirjoittaa nettiin mitä haluan.

"...Mun mielestä oli ihan hyvä päivä kun tehtiin niin paljon kaikkea, mutta eipä se sitte ollutkaan niin hyvä päivä. Noh, aina ei voi olla täydellinen eikä aina voi voittaa."

Mulla oli tosi hyvä suhde mun hostpoikiin. Me tultiin ihan tosihyvin toimeen. Ne kuunteli mua mun mielestä tosi hyvin (mitä nyt vuoden alussa oli hieman vaikeuksia silloin tällöin) ja meistä tuli hyviä kavereita. Molemmat pojat juoksi tosi usein mun huoneeseen heti ekana kun ne tuli kotiin ja tuli makoilemaan mun kans mun sänkyyn tai vaan hengailemaan mun huoneeseen. En olisi voinut toivoa parempia lapsia kenestä sain pitää huolta. Tottakai ne sai mut välillä ihan hermon partaalle, mutta suurin osa meidän päivistä oli kivoja ja mä tykkäsin (ja tykkään) niistä ihan hirmuisesti. Varsinkin mun vanhempi poika oli aika etäinen alussa, ja mun mielestä mä pääsin "rikkomaan sen kuorta" tosi hyvin vuoden aikana. Lopuksi se jopa halaili mua, mitä en vuoden alussa olis IKINÄ uskonut, koska se on oikeesti varmaan sillai "etäisin" lapsi mitä oon koskaan tavannut. Vuoden alussa se aina huusi mulle vihaisesti kun tulin herättämään, mutta jossain vaiheessa tää loppui ja se kunnioitti mua ihan hirveesti. En mä ees muistanut että se ois koskaan ollut epäkunnioittava koska me ollaan tultu toimeen niin hyvin nyt loppuvuosi. Nuorempi jäbä on vaan maailman suloisin (se on Helmin kaveri...) ja se osaa olla niin uskomattoman kultainen että ei oo totta. Se on niin söpö. Kyllä mulla jää niitä ikävä, koska olihan ne nyt niin ihania ja vuoden päivät vietettiin yhdessä. Mun ihanat pojat <3

Kavereita mä sain ihan tosi paljon. Paljon enemmän kuin mitä olisin osannut odottaa. En oikeastaan ystävystynyt kenenkään amerikkalaisen kans, mutta sitä enemmän löytyi Au Pair kavereita. Oli sellaisia joita näin usein ja sellaisia joita näin aina Au Pair treffeissä ja vietin siellä niiden kanssa aikaa. Opin tuntemaan niin uskomattoman upeita ihmisiä, kenen kanssa mä viihdyin aivan tosi, tosi hyvin! Päälimmäisenä tottakai Satu ja Helmi, mutta myös Kim, Laura, Abby, Laura W, Johanna, Nele, Janine, Larissa, Zehra ja Nina on sellaset ihmiset kenet tiedän näkeväni taas. Että joko ne tulee suomeen tai sitten mä meen moikkaamaan niitä. Oon niin onnellinen että tapasin nää ihmiset ja oon heille ikuisesti kiitollinen siitä että ne oli aina mun tukena ja kuuntelemassa, vaan hengailemassa tai pelleilemässä jossain. Uskon kans että suomityttöjen kans, jotka on ollut Au Pairina nyt vähän niinkuin samaan aikaan, tullaan näkemään jossain vaiheessa. Välillä musta nimittäin tuntuu et "joo todellakin tunnen Jessican, Karitan ja Essin!" vaikka enhän mä oo niitä koskaan nähnyt. Lauran Connecticutista lasken jo mun kavereiks koska näin sen kerran XD Ja tietty Roosa, Arla ja Jetta, Katri ja Carita on myös sellaset ketä uskon että nään taas!

But our lives aren't just measured in years. The measure in our lives are the people we touch around us.

Virginia oli kiva osavaltio. Kyllä mä tykkäsin suurimmaksi osaksi aikaa. Ainoa mikä sieltä puuttui oli meri ja ranta (tai no onhan Virginia Beach mutta se oli 3 tuntia meiltä). Merta ikävöin välillä ihan tosi paljon. Jos siinä olis ollut meri ja ranta vieressä nii olis puitteet ollut hyvin kunnossa! Muuten mulla oli kyllä ihan kaikki mitä tarvitsin ja varsinkin tosi kivaa kun oli niin paljon Au Paireita mun alueella! Että tuleville Au Paireille tiedoksi että ainakin Pohjois Virginia (lähellä metroa DChen) oli kivaa aluetta ja kyllä mä voin suositella sitä jos sieltä pamahtaa match! Välillä tuntui tottakai siltä että ei siellä oo mitään tekemistä, mutta ei täällä kotonakaan oo aina mitään tekemistä :D Ja Washington DC on kiva ja kaunis kaupunki ja tykkään siitä tosi paljon, mutta onhan se samalla vähän tylsä ja sellainen "vakava" kun se on niin poliittinen kaupunki.

En voi koskaan ikinä katua että lähdin Au Pairiksi. Se opetti mulle paljon ja mä sain niin upeita kavereita ja näin tosi hienoja paikkoja ja sain matkustaa paljon! Kyllä, mulla oli välillä ihan suoraan sanottuna helvetin huono olla, mutta otetaan sekin kokemuksena.

Kai sen nyt voi täältäkin lukea, mutta tuntuu niin uskomattoman hyvältä olla kotona. On tosi vapaa olo. Siis vaan se että voin tuoda kenet vaan kylään meille kysymättä lupaa on niin ihanaa! Tai että voin kotona kävellä vaan alusvaatteet päällä on niin huippua :DDD Tai että kun mun kaverit oli täällä lauantaina ja meillä läikkyi punaviiniä sohvalle, ei tarvinnut pelätä että vanhemmat suuttuu ihan tosi paljon, koska ei ne suutu. Ja että voin mennä makaamaan mun vanhempien ja pikkuveljen sänkyyn ihan milloin vaan (on mulla pienet huvit) tai että voin jättää tavaroita ympäri kämppää ilman että tulee huutoa (ja jos tulee niin halaan vaan iskää ja heitän huonoa läppää haha). Ja en oikeesti oo mikään hirveen iso alkoholinkuluttaja, mutta kyllä se maistuu nyt ekstrahyvälle. Ja tuli lauantaina oikein bossi olo kun sain juoda siideriä ja skumppaa ilman että kukaan kertoi siitä mun järjestölle ja jouduin puhutteluun :DDD (kyllä tää on muuten tositarina, been there done that.)

Taisin päästä vuoden läpi sillä kuuluisalla Suomalaisella Sisulla! Olin jotenkin niin päättäväinen että kun sinne lähettiin niin mennään loppuun asti, vaikka oli niin uskomattoman monta asiaa joitten takia olisin ihan hyvin voinut lähteä kotiin niin ei, seinästä läpi suomalaisella sisulla!!

Change the game, don't let the game change you

Mun eka kokonainen päivä suomessa on ollut niin paras. Aamulla syötiin aamupalaa iskän ja äidin kans jonka jälkeen Linnea käveli pihaan ja me lähettiin kauppakeskukseen!

Mua jänskätti hirveesti lähtee ajamaan koska oon nyt vuoden ajanu automaattiautoa ja nyt hyppäsin manuaalisen rattiin. Ekat 5 min muistuttelin itseäni että "kytkinkytkinkytkin muista kytkin!!!" ja sitten se lähti sujumaan enkä stögänny kertaakaan! Huuuuh...!

No otettiin nyt kuva kun mä ajoin ekaa kertaa elämässäni avoautoa. Kai se nyt piti ikuistaa.

Me shoppailtiin. Siis kyllä, SHOPPAILTIIN!? Mä käytin lahjakortteja jotka sain ylioppilaslahjaksi vuosi sitten. Ihan kun mulla nyt ei olis tarpeeks tavaraa... :D Tultiin kotiin ja mä menin äidin viekkuun sohvalle ja nipsnaps heräsin 2,5 tuntia myöhemmin siihen että iskä ja äiti tökki mua hereille. Hengattiin siinä vähän aikaa kunnes pikkuveli ajo mut Katulle.

Katulle meillä oli perinteinen illallinen Katun ja sen perheen kans. Oli niin kiva nähä Katun vanhemmat ja veli. Syötiin tosi hyvää grilliruokaa ja juteltiin! Katu ajoi mut kotiin ja mulla oli tarkoitus mennä nukkumaan mutta tekstailin mun naapurin Saanan kans ja sovittiin että lähetään kävelylle. Sieltä se Saana tuli ilosena vastaan ja tehtiin 20 min kävelylenkki koirien kans. Kotiin tultua mentiin äidin kans vielä päivän päätteeksi saunaan. JA SIIS EI JUMALEISSÖN. Menin saunaan ja piti heittää vettä kiukaalle, NIIN KUKA VISKAA SUORAAN OHI KIUKAAN........ Nolo suomalainen kun ei ees kiukaaseen osu.... Ok anyway.

Olin muuten tänään vähän American. Käytiin Applen kaupassa kattelemassa vähän Iphoneja (mullahan on nykyään nokia lumia..... siis mä en kestä sitä) ja juttelin sitten sille myyjälle ja kyselin kysymyksiä. Se oikeesti varmaan luuli et yritin flirttailla tai iskeä sitä ku olin vaan siinä nii kaverina :DDDDDD Ja toinen juttu mikä on että kun kävelin yhden naisen ohi (en ees osunu siihen tai mitää vaan väistin vaa sillai) nii mun suusta pääs et "sorry." ja Linnea vaan "tuota, Mia ei tolleen sanota tääl :D) Oli vaan niin parasta kuulla suomalaisia ja suomalaisia kuulutuksia: "Anttilassa on nyt ale, kahdet miesten kalsarit vain 7,99". Nooh, kai tässä pikkuhiljaa suomalaisoituu (MIKÄ IHME SANA TUO ON?!!)?
Nyt mä laitan taas pään tyynyyn! Mun paras äiti oli muuten ostanut uudet tyynyt ja peiton mulle, joten musta tuntuu siltä että makaan jossain pilvien päällä!

Mä en oikeesti nyt tiedä mitä tälle blogille käy. Bloggailu on ollut iso osa mun arkipäivää jo kohta 5 vuoden ajan, joten en oikein osaa lopettaakkaan. Jonkunsortin uutta blogia on kait pakko alkaa väsäämään, mutta mä oon nyt tässä osoitteessa kunnes oon saanut kaikki Au Pair jutskat mistä haluan kirjoittaa tänne ja sitten mietin jatkoa. Emmä nyt ees tiedä että kiinnostaako ketään teistä lukea rändomihmisen blogia, mutta oon niin iloinen että monet on ollu mun matkassa mukana tän blogin kautta. Ja jopa ihan tuntemattomat!! Kaunis kiitos kaikista kommenteista ja varsinkin niistä tsemppaavista <3

MÄ OLEN TULLUT KOTIIN!!!!!!!

TÄÄLLÄ MÄ MAKAAN OMASSA SÄNGYSSÄ! Siis eilinen päivä oli _TÄYDELLINEN_. Lennot meni suht ookoosti. Nukuin koko matkalla ehkä sellaiset 40 min korkeintaan. 

Lentokentälle!

Vika selfie mun parhaan Satun kans <3

Jouduin tosiaan oottelemaan Lontoossa 5 tuntia mikä oli aika tuskaa mutta loppujen lopuksi ne kuulutti meidät lennolle ja kun mä oottelin siellä koneeseen nousemista ja kuulin kaikkia juntteja suomalaisia niin hymyilin ja olin vaan. Ihmiset luuli varmaan että mä oon creepy kun istuin yksin ja hymyilin. Noustiin lentokoneeseen ja mä istun kahden brittiläisen vieressä. Yks oli vanhempi nainen ja toinen mun ikäinen poika ja juteltiin siinä tovi. Molemmat sano että "I thought you were American?! I can hear the accent!" ja mä olin ihan että "ETTEKAI?" :DDDDDD Nukuin, tai pidin pään tyynyssä suurimman osan matkasta kunnes kuulutettiin että 20 min Helsinki-Vantaalle ja siellähän se oli: KOTISUOMI <3 Lentokentällä passivirkailija kysy että "nukuitko hyvin koneessa?" (mulla oli tyyny mukana) ja mä vaan MITÄÄ SE PUHUU SUOMEA :DDDDDD Siis oonhan mä jutellut Satun ja Helmin kans suomea koko vuoden, mutta tuollaisessa tilanteessa se oli vaan hassua. 

Laskeutuminen tuntui helpotukselta. Aivan ihanaa olla kotona!! Menin baggage claimiin ja sain mun laukut taas varmaan vikana ihmisenä mutta sitten kävelin ovista ulos ja se meni just sillätavalla mitä mä olin ajatellut. Tuun ovista ulos ja siellä seiso 4 mun parasta tyttökaveria, äiti, iskä, pikkuveli ja sen tyttöystävä ja kaikki isovanhemmat. Mun pikkuveli hyökkäs ekana halaamaan ja mä en uskonut että olisin alkanut itkemään mutta herraisä kun sieltä tuli onnenkyyneliä ihan kuin viimeistä päivää:DDDD 

Ajettiin kotiin ja mä vaan kattelin maisemia ihan kuin olisin ollut täällä eilen. Kaikki näytti niin tavalliselta ja ihanalta. 

Kotona oli "VÄLKOMMEN HEM MIA!" kyltti talon edessä ja pikasuihkun kautta vaihdoin vaatteet. Isovanhemmat ja kaverit lentokentältä tuli suoraan meille ja skoolattiin! (Join ekan laillisen vuoteen ;))

 Jotenkin sneakysti Mia ja Katu sai mut yläkertaan kattomaan mun huonetta ("Me ei olla käyty siellä vuoteen mennään kattoo sun huonetta!!") ja sit kun tultiin takas ulos niin ulkona ootteli kasa parhaita kavereita!!!! Ilme oli tämä:

 Oli ihan parasta että ne tuli!!! Monta kaveria ei ollut päässyt tulemaan, mutta ei se haittaa koska nään ne kuitenkin pian, mutta nää jotka tuli niin AAAAAAH <3

Meille tuli kylään myös mun eno, setä ja serkut, kummisetä ja sen lapset (mun kummipoika<333), perhetutut (ne jotka oli meijän kans Floridassa), LINNEA!!! ja naapuritkin kävi moikkaamassa!! Mun vanhemmat oli ostanut paljon skumppaa ja juotavaa, ja ne tarjoili jotain erikoismakkaria ja kesäsalaattia. Jälkkäriksi mun maailman parhain moffa paistoi pihalla muurikkalettuja. Istuttiin pitkään ja syötiin ja siis herraneaika kun mä oon onnellinen. Tein välillä ilohyppyjä ja olin sillai "MÄ OON NYT KOTONA!!!" Siis aivan parhaat kaverit ja ihmiset mun elämässä!!! Istuttiin pitkään iltaa kunnes ihmiset pikkuhiljaa lähti kotiapäin. Katu (mun kaikista kaikkein ihanin paraskaveri sitten yli 10 vuotta taakseppäin) jäi vielä vaan hengailemaan ja oli vaan niin parasta! Mun pikkuveli ajoi sen kotiin joskus yömyöhään ja mä menin nukkumaan omaan sänkyyn:

Äiti oli valmistellu mun huoneen ja laittanu mun vaaleenpunaiset sydänlakanat mun sänkyyn, ja kyllä mun huone on hyvin pinkki sitten varmaan 10 vuotta taakseppäon, hehe! Mulla oli huoneessa myös karkkikippoja (FAZERIN KARKKEJA!!) ja 5kpl Breezeriä ja vieressä oli lappu jossa luki "Tervetuloa kotiin maailman paras isosisko!" Haha hassua kun pikkuveli ajaa autoa ja ostaa alkoholia :D 

Jee pääsin instagramiin! KATU, KIA JA ELLEN <3 Siis ihmiset kui ootte niin ihania?!

Siis en voi sanoin kuvailla miten onnellinen oon että oon kotona. Mun vanhemmat ja kaverit oli järkänny mulle ihan parhaat tervetuliaisjuhlat. Mulla oli pieniä aavistuksia että kyllä sieltä jotain ylläriä tulee, mutta oli ihan parasta ja aivan huippua! En voi muuta sanoa kuin että ONNEKSI LÄHDIN AU PAIRIKSI JA OLIN VUODEN POISSA että mä voin oikeesti olla näin innoissani mun elämästä ja suomesta. Nukuin viimeyönä nyt vaan jotain 5 tuntia ja heräsin 6:30 kun oli niin valosaa :D Ryömin äidin viereen makoilemaan ja nyt makaan taas omassa sängyssä! Tänään lähetään Linnean kans kruisailemaan meidän iskän autolla (en oo vielä päässy ajelee koska se osti sen viimesyksynä) ja illalla nään taas Katua ja meen varmaan niille syömään ja saan nähä Katun vanhemmat kans!! JEE OON NIIN INNOISSANI. Huomenna nään varmaan Kiaa ja teen ihan mitä huvittaa. Loppuviikosta suuntaan mökille ainakin Katun kans! AAAH MITÄ IHANAA ELÄMÄÄ!!!!

She believed she could, 

so she did.