Täällä mä elelen tälläsen stadilaisen elämää (lol) ja kirjoittelen deep shit-otsikoita! Eilen Anna ja Katu tuli käymään ja lähettiin sit Katun kans baariin tanssimaan ja oltiin takas kämpällä joskus kahen jälkeen. Letkeetä olla bussissa 2 min ja tulla siitä suoraan kotiovelle.
Tänään kävin kahvittelemassa Emilin kans Stockmannilla ja syötiin oikeen kunnon jätti korvapuustit ja puitiin elämän suuria ja pieniä kysymyksiä. Tulin sitte Lidlin kautta kotiin ja ostin jotain rändom ruokaaineksia; makaroonia, nakkeja, ruokakermaa, leipää ja mun ostokset maksoi 2,75€. Hajosin kassalla että TÄTÄKÖ TÄÄ OPISKELIJANELÄMÄ ON?! Tulin kotiin ja valmistin ekan päivällisen itselleni ja siis ei pohjoissuomen poropojat sentään että oli pahaa. En ees kuvaa kehdannut ottaa kun näytti just siltä että joku ois laatannut siihen mun lautaselle. Äiti ja iskä tuli päivällisen jälkeen käymään ja äiti ihana oli ostanut mulle kassillisen ruokaa jota se toi <3 IHANA MAMI!!! Äiti silitti ja laitto mun verhot paikoilleen ja iskä laitto mun sänkyyn jalat. Iskä rakas myös rikkoi vahingossa mun tietokone laturin joten tää nukahtaa 30 minuutin päästä. Hyvä iskä. Ja nyt tästä vähän kuvaa mun huoneesta:
Kävin äsken Filmtownissa ostamassa vähän irtokarkkeja ja nyt odottelen vieraita kylään. Pikkuveli ja sen tyttöystävä tulee hengailemaan vähäksi aikaa.
Oon jotenkin nyt niin iloinen että päätettiin muuttaa Mian kans yhteen. Täällä on jotenkin niin hullun yksinäistä nyt kun Mia ei oo vielä muuttanut sisään. Äiti soitti mulle eilen ja kysyi että "ootko kotona?" ja mä sanoin et "ei ku oon täällä kämpässä" niin äiti sano että "eikö se oo vähänniiku sun koti nykyään?". Oho, niinpä onkin. Aloin sit vaan miettii tätä elämää että miten hassua se on. Eka sä oot suomessa ja sit yhtäkkiä lennät jenkkeihin missä vietät melkein 13 kuukautta. Sit tuut takasi suomeen ja yhtäkkiä löydät itsesi sun omasta kämpästä jostain Helsingistä, etkä enään nuku omassa kotitalossa mitä oot kutsunut kodiksi viimeiset 13 vuotta. Mulla vähän sellannen fiilis että en oikein tiedä että mihin sitä kuuluu. Tästä lähtien oon omillani ja hoidan itse itseni. Tottakai mulla on vanhemmat (ja isovanhemmatkin) aina tukena, mutta nyt tästä lähtee sit se elämä että en enään asu kotona. Emmä oikeen sitä tajua, oon vaan sillai "jaa mitäs mä tääl?". Tuntuu siltä että tää on vaan väliratkaisu, kunnes sitten taas palaan sinne kotiin äidin kainaloon ja iskän vahtivan silmän alle. Ja niin, eihän sitä tiedä, ehkä mä palaankin vielä kotiin asumaan, mutta en enään vakituisesti. Nyt mun kotona asuminen oli vähänniiku siinä, ja jatkan tästä elämää aikuistumiseen päin. Haikeetahan se on, että meidän perhe ei nyt enään asu yhdessä (sanoo tyyppi joka asu koko viimevuoden 7000 km päässä XD).
Noniin, aika kasvaa ja oppia ja pitää itsestään huolta. Kyllä mä tiedän että pärjään, niinhän mä aina. Ja pitää aina muistaa että ei oo koskaan yksin. Hyvä tästä tulee.
Onko muita jotka on muuttanut omilleen, mitkä fiilikset teillä on ollut?
En ole vielä kotoa pois muuttanut, mutta ajatukset on samanlaiset kuin sulla, koska tiedän että se on kohta edessä! Vaikka omaan kotiin muuttamiseen kuuluu kaikkea uutta ja kivaa, niin kuuluhan siihen myös yhden aikakauden päätös, mikä tekee siitä kamalan haikeeta! Koska sen jälkeen mikään ei oo enää kuin ennen! Onneks nyt on välivuosi aikaa valmistautua omilleen muuttamiseen niin henkisesti kuin fyysisestikin eli töitä tehden ja rahaa säästäen!
VastaaPoistaMutta, hurjasti onnea omaan kotiin! Hyvältä näyttää sun huone! :) -Suvi
Nii just toi yhden aikakauden, tää on niin haikeen siistiä! Nauti vikasta vuodesta kotona :)
PoistaJa kiitos!!
Jag är så glad för din skull att du ha fått en kämppä och flyttat hemifrån :) Det är stort och skrämmande och det finns tusen och en saker som man plötsligt själv måst ta hand om. Men don't worry, det kommer den där dagen då du bara inser att det där är ditt nya hem, och att du inte skulle vela flytta tillbaka till dina föräldrar. Fixa bara allt klart, kom ihåg andas och njut av att ha ett eget hem! Resten kommer nog! :)
VastaaPoistaThanks Susbus! Altså de e så sant de du säger. Jag väntar på den dagen då jag känner att DEHÄR e mitt hem o hit hör jag. Just nu e de lite sådär TAKE ME HOOME :D
PoistaTack sussi <3 hoppas vi syns snart!
Onpas sulla nätti huone! :) Oon nyt asunu vähän päälle 2 vuotta pois kotoo, ekan vuoden yksin ja sit poikaystävän kanssa. Muutin suoraan lukion jälkeen ja täytyy sanoo, et oli ihan kauheen outoo! Aluks ajattelin vaan et vanhempien koti tulee olemaan se ainut oikee koti, mut nyt huomaa miten tärkee se ihan oma kolokin oikeesti on :) Ja se on just parasta kun tietää, että sinne lapsuudenkotiin saa aina mennä kun haluu ja vanhemmat odottaa innolla :) Tsemppiä sulle opiskeluihin ja onnea omaan kotiin!
VastaaPoistaVooi kiitos tästä :) tulee niin hyvä mieli ja pitää vaan antaa vähän aikaa tottua tähän. Ja just mulla on vielä mun huone kotona ja sinne saa mennä ihan koska vaan haluaa :)
PoistaMuistan joo ite ku muutin pois kotoo, sillai ehkä 7 km päähän vanhemmistani, niin kävin joka ikinen päivä porukoilla käymässä ekat 3-4 viikkoa. Ekan viikon aina autossa, kun ajoin omaan kotiin nukkumaan niin itkin ikävää hahahah :D Että kyllä sitä haikeat fiilikset oli mullaki :''D mutta nyt ku asuin sen 2,5 vuotta omillani ja nyt 6 kk täällä niin kyllä mä oon sitä mieltä, että se OMA koti ja OMAN ELÄMÄN HERRUUS on parasta hahah :D Vahempien koti on hyvä varakoti mihin mennä syömään hyvää ja ilmasta ruokaa ja pesee petivatteet ;D
VastaaPoistaNo huhhu aupairina sitä kyllä huomaa että vanhempien kotikin on niin herruuttta XD
PoistaMut okej, en oo kyllä vielä itkenyt joten score! Ehkä se vielä purkautuu :D
Mä en oikein tiedä milloin meen nyt sit taas kotia? Mutta kans se että mun koti on 25 km päässä, joten ei todellakaan oo mitään 7000km verrattuna. Sehän on ihan tossa naapurissa :)