perjantai 11. heinäkuuta 2014

THIS IS THE SOUND OF FREEDOM

Vapaus on asia jota opin arvostamaan ihan tosi paljon viimevuonna. Se kun vuoden päivien ajan laittaa muiden tarpeet sun omasi eteen, ei todellakaan oo loppujen lopuksi mitään kivaa. Au Pairina sä teet töitä perheelle ja perhe päättää sun aikataulut. Huomasin aika alussa mun vuotta että tää ei sovi mulle sitte yhtään, ja en todellakaan tiedä miten ihmeessä sinnittelin vuoden toisen ihmisen 24/7 alaisena. Au Pairina olo tarkoittaa siis sitä että jodut aina olemaan tavoitettavissa (vaikka et olisikaan on duty) että jos sua tarvitaan niin sun on pakko mennä. Esim, mulle oltiin merkattu että oon vapaa aina 10am-3pm päivisin kun pojat oli koulussa, mutta sitten tuli sairastumisia tai poika pissas housuun, niin kuka oli se joka joutui keskeyttämään omat suunnitelmat ja rientämään apuun? Aina Au Pair tietenkin. Tai esim silloin kun mä menin sinne valkoselle talolle vierailulle, niin oli tosi lähellä etten päässyt menemään koska vanhimmalla pojalla oli baseball treenit ja mua oltais tarvittu, mutta onneks treenit peruttiin. Eli ei sillä oo mitään väliä mitä suunnitelmia sulla on, jonkun muun suunnitelmat on aina sun suunnitelmia tärkeempiä (kyllä vähän perhekohtainen myös, mutta suurimmalla osalla Au Paireista näin). Eli en voi mennä VALKOISEEN TALOON koska pitäsi olla töissä. Sinä siellä ruudun toisella puolella, mieti tarkkaan ootko valmis peruuttamaan menoja koska jonkun muun menot on sun menoja tärkeempiä. Jos nyt olisin lähdössä Au Pairiksi, miettisin kunnolla uudestaan että haluunko mä oikeasti tätä.

Nyt oon vapaa tekemään ihan mitä haluan. En mee kenenkään muun aikataulujen mukaan, vaan oon itseni pomo. Tää vapaus tekee mut niin onnelliseksi, että en voi millään uskoa että olin Au Pairina vuoden. Siis en voi sanoin kuvailla miten helpttonut oon että nyt mun elämä kuuluu mulle eikä kellekkään muulle. Kenenkään menot ei mee enää mun menojen edelle, vaan mä oon mun oman elämäni tärkein ihminen. Tekis oikeesti mieli mennä kadulle tanssimaan kun oon niin iloinen. Voisin käydä ottamassa tatuoinnin jossa lukee freedom. Voisin tehdä kärrynpyöriä. Voisin huutaa ilosta. Ja mikä tekee mut ekstraonnelliseksi? No se että tää vapaus tulee jatkumaan! Nyt kirjoittelen ihan kuin olisin ollut jossain vankilassa vuoden mistä en ois päässy pois, mutta uskon että tältä vois tuntua jos olisin just päässyt vankilasta pois :DDD En OIKEESTI voi nyt uskoa että sinnittelin Au Pairina vuoden. Tää Au Pairina oleminen ei kyllä oikeastaan sopinut mulle ollenkaan. Mutta kirjoitan tästä aiheesta lisää kun oon kotona ja pääsen avautumaan. Nyt aion vaan nauttia koska herraneaikasentään kun on vapaa olo ja elämä on parasta!!! Just nyt istutaan Surfliner junassa ja mennään westcoastia ylöspäin Los Angelesiin! Tuossa vasemmalla puolella on Tyynenmeri, ranta ja kuulokkeista soi Robini "Onnellinen". Lomaa jäljellä vielä 6 päivää kunnes meen vielä moikkaamaan Satua Virginiaan ja sit viikon päästä lennän kotiin. Ei oikeesti voi elämä tästä parantua.
Mun motivaatio elämää kohtaan on niin iso, enkä jaksa odottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 

"Sama mulle vaik satais, taivas ois pilvinen.
Tää on kaunis päivä, mä oon sopivasti onnellinen."

16 kommenttia:

  1. a bit overdramatic aren't you? au pairing was prison. you had to work... wahhhh.

    grow up.

    just wait until you have to REALLY work.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I don't know if you translated this text into English and the translation was bad or if you just commented in English. Either way, I think you understood this blogpost wrong. I didn't at any point say that being an Au Pair is like being in prison. The text says straight translated that "Now I'm writing like I would have been in prison, but I think this is how I would feel in case I would have gotten out of prison" and by this I mean the feeling that I have now that I'm not longer an Au Pair. I didn't at any point say that Au Pairing was or is prison, because it's not. The text only says that it sounds like I would have been in prison because I'm so happy about my freedom.

      In this blogpost I'm not either talking about working. I'm talking about that as an Au Pair you always put other's plans and needs in front of your own, and now I'm happy to be able to put myself and my plans first and be free. This was nothing about Au Pairing being like prison or that I had to work. Of course I had to work. That's the biggest part of being an Au Pair.

      And I've been working thank you. I know exactly how it feels to do full time 8 hours of school, go straight to work for 8 hours and come home late in the evening several times a week. Been there, done that. So please, don't judge if you don't know...

      I hope you have a great weekend though!:)

      Poista
  2. Ihan vinkkinä vain: ei elämässä valitettavasti tulee varmaan olemaan sellaista hetkeä, että et voi olla laittamatta toisia ihmisiä omasi edelle - valitettavasti ei muuten elämässä pääse pitkälle. Oli kyseessä vaikka ihan opiskelu/työelämä, kyllä se jo sielläkin näkyy. Tai odota kun susta tulee äiti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko tulla jakamaan vähän ajatuksia tästä kommentista... Tässä postauksessa ei nyt varmaan ollu pointtina se, että Mia haluaa elää vapaasti viis veisaten muista koko loppuelämänsä ajan. Kun on vuoden elänyt jonkun muun ehdoilla niin varmasti tuntuu "vapaus" ihanalta. Olet oikeassa siinä, että elämä ei jatku pelkkänä vapautena, mutta tuossa tilanteessa (nuorena kakskymppisenä) tekee varmasti hyvää saada vähän vapautta elämään tutkaillakseen itseään. Ei sitä koko elämää voi elää toisia ihmisiä myötäillen - tai voihan sitä, mutta minä en tahtoisi. Voihan sitä tossuna olemisella päästä pitkälle joo, mutta mites se oma henkinen hyvinvointi?

      Poista
    2. Voi anonyymi rakas, kiitos tästä vinkistä :D Ja niinkuin Kia tuossa yläpuolella jo sanoin niin tän postauksen ideana ei ollut että tuun loppuelämäni laittamaan omat tarpeeni muiden edelle... Ja en mä mikää tyhmä oo XD Saisinko nyt vaan nauttia siitä että mun omat menot on nyt numero ykköset. Kiitos :)

      Poista
  3. On normityö kivempaa ja helpompaa ku aupparin työ, ihan vaan kaikille tiedoksi :) sieltä voi irtisanoa ittensä millon vaan jos on oikeasti paskaa, aupparina olosta ei niin helposti ilman että sinut ja sun koko perhe haukutaan ekaksi. Ja et oo sillon mitä luultavimmin toisella puolella maailmaa, ku normityössä on paskaa. aupparina oot. Mutta ei tätä voi kukaan ymmärtää ennenku käy kokeilemassa. Se on rankkaa.

    VastaaPoista
  4. nipottaja anot.. :D antakaa nyt toisen olla onnellinen älkääkä nussiko sitä pilkkua!
    hyvä postaus! :)

    VastaaPoista
  5. Kyllä määki sanon, että normitöissä on niin paljon helpompaa ainakin vielä tällä ja tässä iässä. Nää oot kaheksasta neljään töissä ja sitten vaihat vapaalle sua tuskin soitetaan takas töihin, koska hei muutki lähtee samoihin aikoihin. Jos ois tiedossa ylitöitä niin multa ainakin on kysytty, että pystynkö jäämään vai en. Ja harvoimpa omaa äitiäkkään, joka on päiväkodissa töissä soitellaan takasin töihin työpäivän jälkeen. Lisäks au-pairina on isommat paineet siinä, että nää ihmiset tykkää susta ja varsinki, että lapset tykkää susta muuten voit yhtäkkiä löytää ittes laukut pakattuna ja miettimässä, että mihin hittoon mää nyt meen ja mitä teen. Ite ainakin ootan sitä kun vapaus koittaa, koska sitten kukaan ei enää huua mulle, ennen ku sitten hamassa tulevaisuudessa jos saan lapsia (jotka toivottavasti oppii, että kaikesta ei tarvi huutaa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iida tää on niin totta! Just että sulla on tarkat työajat 8-16 ja sen jälkeen voit jättää kaikki työasiat takaolalle ja tehdä mitä haluat. Au Pairina et koskaan oo kokonaan vapaalla, koska sun pitää aina olla tavoitettavissa jos sun perhe tarviikin sua. Ja niin totta tuo että isommat paineet. Sä asut sun pomosi kans, ja kuinka monet haluais asua oman pomonsa kanssa työpaikalla muutenkaan.

      Poista
  6. Jos on vuoden ollut täysin toisen ihmisen käytettävissä, 24/7 päivystävänä työajoista huolimatta plus se kaikki paska ja vääryys mitä on joutunut perheessä kestämään ni kai sitä saa iloita, että se paska on vihdoin ohi!? Kun on vuoden ajan elänyt toisten elämää, toisten aikatauluilla, toisten säännöillä ja ehdoilla, pistänyt omat tarpeet sivuun ja tehnyt parhaansa miellyttääkseen muita, tuntuu se varmasti nyt aika helvetin hyvältä pitkästä aikaa ajatella vain itseään ja omia tarpeitaan ja halujaan.

    Ei tietenkään voi elää elämäänsä välittämättä muista tai ajattelematta heidän tunteita ja tarpeitaan, mutta kun au pairina sun tehtävä on orjallisesti täyttää ne muiden tarpeet ja omat tulee toissijaisena perässä ja kun tätä teet 365 päivää putkeen ni kyllä varmasti alkaa puuduttaan ja turhauttaamaan. Joskus pitää ajatella myös itseään ja mikä olisikaan sen parempi aika kui nyt? Nyt töiden loputtua hän on enää vastuussa itsestään, ei kenestäkään muusta. Aina elämässäs joudut ottaan muut huomioon, mutta et ikinä samanlailla kui au pairina, au pairina se menee ihan eri ulottuvuuksiin, se on sun number one tehtävä miellyttää muita ja ottaa muut huomioon. Normi töissä on paljon helpompaa.

    Menkää itse kokeilemaan ennenkuin yhtään auotte päätänne tai urputatte.

    Tän blogin kautta on ehkä saanut aika positiivisen kuvan au pairina olemisesta, paljon kavereita, vapaa-ajan tekemistä, matkoja jne., mutta totuus on jotain ihan muuta. Vuoden aikana on tullut niin paljon kuraa ja paskaa niskaan, että sitä ei kaikki pysty kestämään saatika elämään sen paskan kanssa päivästä päivään.

    ANTAKAA TOISEN NAUTTIA VAPAUDESTA!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. VOI AAMEN TÄSSÄ SE TULI :DDDDD Siis tää anonyymi tietää mistä puhuu!

      Ja just et kyllä mä uskon että tästä blogista on saanut paremman kuvan Au Pairuudesta just sen takia että sä et vaan voi kirjoittaa mitään pahaa perheestä julkisesti koska sun Au Pair taival vois loppua aika nopsaa. Mutta voin kertoa että JOKA IKINEN KERTA kun oon kirjoittanu että mulla on koti-ikävää tai kun on ollut huono päivä se on AINA johtunut siitä miten mua ollaan kohdeltu tai kun on tullut huutoa maailman pienimmistä asioista. Eli ihmiset, älkää tuomitko tai arvostelko ennenkuin tiedätte koko totuuden :/

      Mutta kiitos anonyymi että otit aikasi ja kirjoitit koska toi kaikki on täyttä totta!
      Yläfemmat sulle!

      Poista
  7. Hahah en tiiä pitäiskö itkee vai nauraa tälle yhdelle anonyymille... tai yhtään kellekkään, joka ajattelee samoin. Mä en voi muuta ku nostaa hattua sulle ja kaikille muille, jotka on suorittanu au pair -vuotensa loppuun saakka. Ei ehkä tarvii enää sen tarkemmin kertoa muuta ku että au pairius osaa olla helvetin paskaa ja rankkaa. Muistan niin hyvin sen fiiliksen, kun pääs ite lopullisesti kotiin ja tajus että on vihdoin oikeesti vapaa tekemään mitä haluaa. Ei tarvii suunnitella omia menoja kenenkään muun mukaan eikä tarvii kysellä lupia kaikkeen maholliseen. Vaikka en ite ehtiny olee ku reilu 4kk tossa hommassa, ni kyllä siinä ehti oppii arvostamaan sitä omaa vapautta!
    Nyt pidä oikein huippu loppuloma ja nauti vapaudestas sielä! Ja tietenki jatkossa myös täällä Suomessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana Minna! Ittekki nostan hattua ittelleni ja muille (joilla on ollut huonot oltavat) ja jaksanut loppuun asti. Mua just ärsytti se että AINA piti eka kysyä että "tarviitko mun apua lauantaina vai voinko tehdä suunnitelmia?" ja sit sanotaan että "joo en tarvii" mut sit tuleeki perjantai-iltana että "Joo tarviin sittenkin 2 tuntia päivällä" ja sä vastaat että "ok." mutta pään sisällä ajattelet että "voi perkule nyt mä joudun perumaan mun suunnitelmat.......... kiitoksia vaan." mutta sä vaan hymyilet ja sanot OK. Se on ihan kamalaa!:(

      Nähdään pian kun tuun takasi!! :)

      Poista
    2. No sepä se! Mulla ei onneks ihan liian usein käyny tolleen, mutta kyllä se silti pisti ärsyttämään. Monet kerrat kyllä kyyneleitä valutin ihan vaan koska vitutti se tilanne vaan niin paljon. Normaalisti kun olis vaan sanonu, että "sori en kyl pääse, mut joku toinen kerta sit" tms ja nyt sun ainut vaihtoehto oli että "joo tottakai" tai ois saanu lähtä pakkaa laukkujaan. Onneks se on nyt ohi eikä tarvii miettiä tommosia enää!

      Juu ja todellakin nähään!!! :)

      Poista