Au Pair kauhutarina

Ennen kuin lähdin au pairiks lueskelin kaikkia kauhutarinoita au paireista ja isäntäperheistä ja ajattelin että "herraneaika mitä ihmisiä ja toivottavasti tuollaisia ei oikeesti oo olemassa". Tulin sitte tänne ja huomasin että mun sormet ei ees riitä laskemaan kuinka monta au pairia lähtee joko kotiin tai menee rematchiin. Nyt tietenkin ei oo samallatavalla menny kukaan rematchiin koska harvoin sitä enään puolen vuoden jälkeen huomaa että "tää nyt ei toimi tää juttu". Nyt sain kuulla pari viikkoa sitten että mun kaveri Nina lähtee kotiin. Se on täällä enään 6 päivää nytte. Tosi surullista jotenkin koska se on kuitenkin ollut mun hyvä kaveri ja vaikka me ei ees joka viikko olla nähty niin se on ollu täällä mun terapeuttina ja tekstaillu mun kans kun on ollu jotain kerrottavaa. Ajattelin nyt jakaa Ninan kauhutarinan, koska sen auppariaika loppui aika huonosti. Tottakai sillä on ollut täällä hyviä aikojakin, mutta nojoo, ei menny sit ihan ku elokuvissa. Kerron tän ihan vaan siks että ihmiset, jotka auppariksi haluaa, tietää että nää on ihan oikeita tapahtumia, ja että näitä oikeesti tapahtuu. En mä ainakaan ois uskonu ennenku lähin. 

Ninalla on siis pari vanhempaa tyttöä ketä se kuskaa. Se asuu sen hostisän kanssa, koska vanhemmat on eronnu, mutta lapset on tasapuolisesti isällä ja äidillä, joten tässä on aika paljon kordinaatioimista, koska lapsilla on paljon harrastuksia. Nina on siis perheen joku 8 au pair ja sen työtehtäviin kuuluu ainoastaan lasten kuskaaminen harrastuksiin ja kouluun. Se ei siis tee tätä yksin koska monesti tyttöjen pitää olla kahessa paikassa samaan aikaan. Alussa Nina oli niin onnellinen sen perheestä, koska ne oli sille tosi mukavia ja sillä ei ollut paljon töitä meihin muihin auppareihin verrattuna. Joskus se oli vapaalla 5 päivää viikossa jne. Jossain vaiheessa Nina kuitenkin huomas että sen perheessä ei oo kaikki kunnossa, ja se sai tietää mm. väkivaltaisesta äidistä. Alamäki lähti ja mä muistan ku N oli ollu täällä 2 kuukautta ja se sano ekan kerran et se haluu rematchiin. No, perhe sai asiat puhuttua mutta niiden suhde vaan hiipui ja hiipui ja nyt lopuks se meni siihen että ne ei puhunu enää mitään kasvotusten, vaan kaikki meni meilin kautta ja oli tosi yksinkertaista just esim. "Please pick up A from school at 8:30. Thanks.". Ne ei sanonu Ninalle mitään sen syntymäpäivillä. Niitä ei kiinnostanut sen elämä yhtään. Joskus meni 4 päivää ilman että Nina puhui hostvanhemmille, ja niitä ei kiinnostanut Nina ollenkaan. Yhessä vaiheessa ne alko piilottelemaan ruokaa jotta Nina ei vois syödä mitään, ja kävi aina ulkona syömässä joten niillä ei ollut mitään ruokaa kotona. Ja jos oli ruokaa ne kirjoitti lapuille että "don't touch" tai jotain vastaavaa. Lopuksi se meni siihen että Nina ei saanut syödä mitään ruokaa perheestä eikä juoda muuta kuin hanavettä (joka maistuu muuten pahalle täällä) ja noh, Ninahan päätti sitten että nyt on aika lähteä kotiin. Ois se voinu yrittää mennä rematchiin, mutta ei kukaan perhe halua aupparia joka on jenkeissä vaan 4kk, joten sen oli pakko lähteä kotiin. Ilomielin se kyllä lähtee kotiin, koska ne vanhemmat kääns sen hostlapsetkin sitä vastaan ja on kuulemma selvästi sanonut niille jotain mikä ei oo totta, koska N hostlapsetkin vihaa sitä nykyään ja sano sille esim. eilen että "me ei haluta sua enään, lähe jo pois". Nyt Nina lentää surullisena kotiin ensviikolla, koska sen aupparivuos oli kaikkea muuta kuin onnistunut. 

Tarinan opetus on se, että ei kannata hehkuttaa perhettä liikaa ennen lähtöä. Me naurettiin sille että Nina oli kirjoittanu facebookkiin että "Yaay going to USA for 13 months to the best hostfamily" mikä sitte osoittautu vähä eriks. Perhe voi olla vaikka kuinka mukava hakemuksessa ja skypessä, mutta sitä ei koskaan tiedä mihin sitä joutuu. Tää on siis ihan true story ja mä oon saanu seurata tätä ihan läheltä. Tosi outoa että jotkut ihmiset on vaan niin ilkeitä ja väliinpitämättömiä. Onneks tietysti suurin osa perheistä on ihan hyviä perheitä. Mutta mä oon samankaltaisiin tarinoihin törmännyt nyt kolmesti, eli kyllä siitä ihan hyvä prosentti syntyy. 

Toivon että kaikkien tulevien auppareiden perheet on oikeesti mahtavia ja että kukaan ei joutuisi rematchiin koskaan. Se on vaikea ja rankka prosessi aloittaa koko au pair vuos "alusta" ja mullahan on ollut noita kavereita jotka on sinne joutunu. Tässä ei oo mitenkään tarkoitus pelästyttää niitä jotka au pair vuodesta unelmoi, mutta näitä huonoja loppuja löytyy ja ne on täällä tavallisia. Ja koska yleensä aiheesta ei puhuta, niin haluan vaan avata ja kertoa että tääkin on tosiasia. Haluun myös sanoa että jos perheellä on aikasemmin ollut au paireita niin puhukaa ihmeessä sen au pairin kans ennenkuin valitsette perheen!! Ja kysykää OIKEASTI rehellistä mielipidettä perheestä ja siitä että suositteleeko se perhettä kenellekkään. Musta tuntuu että monet aupparit ois toivonu että perheen ex aupair ois kertonut. 

Noniin, jos vielä loppukevennykseksi sanon että suurin osa auppareista ei tietenkään mee rematchiin vaan kaikki sujuu täydellisesti tai suht hyvin. Pitäkää vaan mielessä ettette sitte tipu korkeelta jos hommat ei sujukkaan. TSEMPPIÄ tuleville au paireille!! :-)