It's an uphill slope, but I won't lose hope

Mun päivän kohokohta on kyllä se kun saan istahtaa sängylle, mennä peiton alle, avata kone ja alkaa kirjoittaa blogia. Se on semmoinen päivä pulkassa (yks päivä vähemmän kunnes meen kotiin)-fiilis. No eipäs nyt heittäydytä liian masentuneiksi. Mun päivässä ei oikeesti ollut yhtään mitään erikoista. Koulut aukes 2 tuntia myöhempään ja syytä en tosiaan tiedä koska ulkona oli 0 astetta ja tiet oli kuivat joten tottakai ihmetyttää. Breikillä mun piti mennä salille mutta salille tullessani huomasin että mun toinen kenkä oli kateissa ja ajoin takas kotiin ja löysin sen mun huoneen lattialta. Mua ärsytti vähän kaikki maailman asiat päivällä, mutta onneks on parhaita kavereita suomessa ja täällä. Satun innoittama kuuntelin sitte Disneylauluja, katoin uusimman Pretty Little Liarsin, Uuden Päivän, vaihdoin poikien lakanat ja lähdin hakemaan poitsuja, kippasin ne iskälle ja siitä sitte salille. Oli tiedossa taas Body Attack ku en oo varmaan kuukauteen käyny!? HERRAJUMALA MITEN AIKA MENEE NÄIN NOPEESTI MUN SYNTTÄRIT OLI 1kk SITTE.... Nyt on taas sellane olo että jalat pettää ja kroppa huutaa hoosiannaa. Nyt kaikilla on kiinnostusvihkot esillä. Muistakaa kirjoittaa tämä ylös.  Vetäsin banskun treenin jälkeen, tulin kotiin ja nyt oon showerfresh valmiina nukkumaan. 

Vähän nyt tälläinen makaroonafiilis taas :---D Eilen tönkkö, tänään makaroona. En tiedä milloin ajattelin kyseisestä mystisestä olotilasta päästä eroon. Chattailin tänään taas Chrison kans, joka on yks mun hyvistä ystävistä suomessa kelle voin jutella aina kaikesta oli se sitte mitä p-jaakkoasiaa tai ihan vaan vaikka ilmasta. Se on niin ihana kun se on jo ihan yhtä fiilareissa kuin mä siitä että tuun kotiin. En jaksa oottaa kunnes pääsen rutistamaan sitä ihan kunnolla! VOIKO JOKU KERTOA ETTÄ MIKSI mun ajatukset seilailee kokoajan siihen päivään kun tuun kotiin? Siis mä en jaksa odottaaaaaaa, vaikka mulla on ihan hirveesti kivoja juttuja tiedossa nyt keväälle ja kesälle (mm. New Yorkia, Caribia, Orlando, California...) niin se kaikista suurin on kuitenkin se kaunis päviä kun vihdoin huudan että SAIJONAARASTA meitsi lähtee nyt vetää :---D Tottakai mua tulee ihan hulluikävä kaikkea ja ihan varmasti itken vielä enemmän täältä lähtiessä kuin tänne tullessa. 

I have often dreamed of a far off place

Where a heroes welcome would be waiting for me
Where the crowds will cheer, when they see my face

And a voice keeps saying, this is where I'm meant to be
I'll be there someday, I can go the distance

I'll find my way, if I can be strong
I know every mile, will be worth my while

When I go to the distance I'll be right where I belong.

(Nii no enhän mä nyt oota mitään supersankari vastaanottoa orkestereineen kun saavun kotiin, bat juu get dö point.)

Mun mamma lähetti mulle kuvan Floridasta ja voi mäyriäinen sentään kun on äitiä ikävä. Ku äiti on vähänniinkuin mun elämäni vesi ja suola, vai miten se nyt meni. Siis se on vaan niin maailman parhain ja mä ikävöin sitä kokoajan. Oon kyllä tooosi innoissani koska mun äiti sano että sitte ku tuun kotiin niin lähdetään kahdestaan Lontooseen!!! Vihdoinkin mäkin pääsen sinne (kattomaan au pairit lontoossa auppareita :DDD). Tai no oonhan mä nyt Englannissa ollut kerran viikon matkalla mutta Lontoo-Heathrown lentokenttää lähemmäs en oo päässyt tuota kaupunkia. Tälle vuodelle on niin paljon kaikkea kivaa tiedossa että toivon että tästä tulee elämäni paras vuosi. 

2014, be good to me?