tiistai 4. maaliskuuta 2014

Ja siitä taimesta kasvoi puu, se maailman tuulissa vahvistuu

Tää päivä oli siis taas kotipäivä. Poikien kans tehtiin vaikka mitä! Rakennettiin leegoilla, pidettiin tanssikilpailu, mä luin harry potteria ääneen samalla kun pojat teki käsikoruja, piirrettiin, syötiin, katottiin Kung Fu Panda, syötiin, leikittiin pikkuautoilla, joten kyllä se päivä siinä meni. Mun mielestä oli ihan hyvä päivä kun tehtiin niin paljon kaikkea, mutta eipä se sitte ollutkaan niin hyvä päivä. Noh, aina ei voi olla täydellinen eikä aina voi voittaa. Huomenna pojat menee kouluun, tosin kaks tuntia myöhemmin kuin normaalisti. 
Vein pojat iskälle neljältä ja siitä salille ja salilta Starbucksiin tapaamaan Lauraa ja Kimiä. Juteltiin joku tunti ja nyt mä tulin kotiin ja katon The Voicea. Väsyttää aika paljon joten meen varmaan kohtapuolin nukkumaan. Vähän kans jotenkin sellainen tönkkö fiilis tänään, ja no eilen kans.
Siis mulla on vaan sellainen ikävä kotiin kind of kokoajan. Mut se on sellainen outo ikävä että se ei oo sellaista kuin aikasemmin, vaan sellanen että en jaksa enää oottaa kunnes pääsen kotiin. Tai kun aikaa ei sinänsä oo paljoa jäljellä. Mutta kyllä on sellainen koti-ikävä, mutta ei mikään sellainen että NYT HALUUN KOTIIN :-------D Selitystaidot 10+. Siis mitä yritän sanoa on että ei oo mitään ylitsepääsemätöntä ikävää, mutta joka tunti tekis mieli pomppia ilosta kuin muistan että päiviä mun travelmonthiin on 121. Mulle teki kyllä ehkä vähän huonoa tuo viikko perheen kans siihen nähden, et nyt on joka päivä tosi ikävä niitä, kuin sitä ennen ei ollut. Sitä on vaan niin vaikeeta palata kun on viikon ajan tuntenut sellaista oikeeta rakkautta ja syvää rakkautta perheeltä, siihen että on periatteessa taas yksin. Kyllä tämä tästä. Tänään muuten varmistui että lähen (siis toivon mukaan lähden) NYCiin ensviikon viikonloppuna. Mun hyvä ystävä Mirre tulee sinne kaupunkilomalle niin nään sitä ja sen jälkeen meen Sofian (au pair New Yorkissa) luokse yökyläilemään. Jeee, oon niiin innoissani kun saan nähdä mulle tosi tärkeän ystävän ja sitäpaitsi että mulla tulee olemaan kunnon finlandssvensk veckoslut koska Sofia on kans suomenruotsalainen!
Mirremuuus<3 Kuva muuten abien illalliselta vähän päälle vuosi sitten. H-y-v-i-ä a-i-k-o-j-a!!!

5 kommenttia:

  1. Ei siitä voi olla YLI VUOTTA MITÄ ME VANHETAAN MEISTÄ TULEE MUMMOJA SAAKELI VIE.
    Ja niin muuten pakko sanoa että mulle on nyt kans tullu lähipäivinä joka päivä jotain ihme flashbackeja siitä että kuin parasta ku päästään kotiin. Mutta samalla oon ihan kauhuissani, että kohta tämä jo loppuu. JA MITEN ÄKKIÄ TÄMÄ KAIKKI KÄVIKÄÄN SIIS MITTÄÄH. Toisaalta siitä on sikakauan aikaa, ku lähettiin tänne, mutta toisaalta taas se oli ihan eilen. Ja kuin jännä, että siellä oottaa ihan uus elämä. ;o Hui kauhistus ja vielä ku ois Jenkeissäki niin paljo nähtävää! Kuhan se kevät tulis ni saatais valoa kansalle joka pimeydessä vaeltaa. :D Vois koti-ikäväki jäähä siihen paikkaan ko tyyppien puntit tutisee ja me eletään täällä lämmön ja valon keskellä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppas muuta ystäväiseni. Kohta me muistellaan ystävyyttämme keinutuolissa vanhainkodissa Ikaalisissa (vai missä nyt ollaankaan :DDDDDDD) Ja joo, kyllä musta tuntuu et sitteku kesä tulee niin oon sillai IHANA PARAS USA, mutta just nyt on vaa sellane äitiii........... kotii.........kaverit.......... :DDDD Hei kalkaros nähkäämme pian

      Poista
    2. Hei hirnyrkki, kyllä nähkäämme pian. Ikaalisissa keinutuolissa... hyvää loppuelämää sitte vaan :DDDDDDDDDD Joo kesä ihana tuu jo! Ja se ku mukulat on koulussa kauemmin ei kestä ;D

      Poista
  2. Hei vähä random tää, mutta kuinka paljon sun enkku on kehittyny sinä aikana ku oot ollu jenkeis? Ja paljo sul suunnillee on ollu enkku koulus/paljo kirjotit?
    Oon kans au pairina ja huomaa, että puhe tulee paljon luonnollisemmin ja helpommin :)
    Ja en tajuu mullaki on vähä samanlaine ajatus ton kotiinpaluun kanssa, että en malta odottaa sitä päivää ku pääse taas kotiin, vaikka täällä on kiva olla:)

    VastaaPoista
  3. Mä oon aika paljo miettiny tätä, mutta pakko sanoa ja ehkä vähän omakehu haisee mutta mun mielestä mulla oli valmiiks jo hyvä enkku ennenku tulin tänne ja oon saanu paljon kehujakin mun enkusta muilta auppareilta ja just hm et "mite mulla onkaan näin hyvä englanti?" ja just alussa kaikki kyseli et "mite kauan sä oot ollu tääl ku puhut noin hyvin?" ja Abby joka on siis native english speaker ku se on australiasta sanoo aina et "mia I keep forgetting that you're not a native speaker..." JEP KYLLÄ NYT KEHUSKELEN ITTEENI :----D mutta siis tän takia niin en oikein osaa sanoa miten se on kehittynyt... Ehkä puhe tulee paljon luonnollisemmin ja en ajattele miten joku asia pitää sanoa, mutta en mä nyt kauheesti ajatellut ennenkuin lähdin tännekkään. Ehkä osaan ääntää vähän paremmin kans, emmä oikeestaan tiedä :D Tosi vaikee sanoa, saa nähdä sit ku meen kotiin että miten oon oikeesti parantunut kun just nyt en oikeestaan huomaa mitään eroa koska mulla ei ollut ongelmia alussakaan.
    Mä en ollu lukiossa mitenkään hyvä koulussa joten mulla oli todistuksessa aina 7, ja kirjotin sitte C (pari pistettä M) mutta omasta mielestä oon kyllä Ctä parempi...

    Ja jee, toivottavasti sulla on siellä kaikki hyvin :)
    Ja just näin, täällä on mukavaa mutta auta armias sitä päivä kun pääsen kotiin!!!!!! <3

    VastaaPoista