Nyt sain tiedon että mun rakas on alkanut nukkumaan ikuisuusunta.
Mä en oo koskaan ollut näin surullinen. Mulla ei oo koskaan ollut näin huono olo koko mun elämäni aikana. Tuntuu siltä että pitäisi mennä oksentamaan. Muhun sattuu niin paljon. Siis en tiedä mitä mun pitäis tehdä kun mulla on niin paha olo. Mua sattuu rintaan. Siis en oikeesti tiedä mitä mun pitäis tehä kun on niin tajuttoman paha olla. Niin tyhjä olo. Mulla on niin suuri ikävä että tuntuu siltä kun ei saa henkeä. En odota että kukaan joka on ollut samassa tilanteessa kun mä ymmärtää mua. Ne joilla ei oo lemmikkiä ei ymmärrä sitä rakkautta mitä sulla on lemmikkiä kohtaan. Varsinkaan jos se on ollut sun elämässä 13 vuotta. Sen turkkiin oon itkenyt niin monet itkut, sen kanssa oon uinut mökillä niin monet kerrat ja oon heittäny sille keppiä niin monta kertaa. Se on ollut mukana kaikessa mitä mun elämässä on tapahtunut. Tunnen niin suurta rakkautta tätä koiraa kohti että en osaa sanoin kuvaillakkaan ja musta tuntuu siltä että mun sydän on särjetty. En tiedä miten tästä palautuu tai miten pystyn nauttimaan elämästä vähään aikaan kun tietää että toinen ei oo olemassa enään. Tai en varsinkaan tiedä miltä mun elämä näyttää kun meen kotiin ja Indi ei oo siellä vastassa heiluttamassa häntää. Siis tekis mieli lähteä juoksemaan pahaa oloa pois, jospa sitä pääsis karkuun jotenkin. Mulla on niin niin niin ikävä.
Nati nati tuti gott, min baby ♥ Mia älskar dej för alltid.
Voi ei Mia <3 me oltiin noin puol vuotta ilman koiraa, mutta kyllä me sitten päätettiin ottaa uus. Ja se tottakai helpotti koira ikävää paljon, vaikka eihän se sitä vanhaa koiraa korvaa tietenkään :) sille on aina oma paikka sydämmessä <3 mutta koita jaksaa siellä ja pidä ittes kiireisenä!! Älä jää murehtii yksin liian pitkäks aikaa! Kyllä sä pärjäät!!
VastaaPoistaSori, kirjotin känykällä vastausta ja se heitti tosta viestistä keskikohdan pois o.O eli kerroin olleeni ite samassa tilanteessa. Pidemällä ulkomaan reissulla sain kuulla et meijän koira oli sairastunut ja jouduttu lopettamaan. Se tuli ihan puskista ja olin ihan rikki ja mietin matkan keskeyttämistäkin... Lopulta päätin pitää itteni kiireisenä ja vaan yrittää ottaa kaiken irti reissusta. Tottakai iltasin yksin sängyssä sitä itketti vielä pitkään.. Ja edelleen nousee pala kurkkuun kun asiaa ajattelee vaikka siitä on jo vuosia. Mutta kyllä se kipu helpottaa!! <3
PoistaKram <3 kämpa på!
VastaaPoistaVoi Mia! Tiedän tasan miltä susta tuntuu. Meidän koira oli ollu meillä jo vuos ennen mun syntymää, joten olin tietenki eläny koko elämäni sen kanssa 14-vuotiaaks asti. Olin silloin tosin nuorempi, joten en ehkä sitä samalla lailla osannu sisäistää kuin mitä nyt osaisin, mutta kyllä se satutti. Olin ollu hiihtolomalla kaverin perheen kanssa ja päivä ennen kotiinpaluuta meijän hauva oli jouduttu lopettaa. Vieläki on kova ikävä, mutta ajan kanssa se helpottaa. Tiedän ettei varmasti hetkeen tule olee helppoa, varsinki ku ei päässy ite sanomaan niitä viimesiä hyvästejä, mutta sä selviit siitä kyllä!<3 Paljon haleja sinne!
VastaaPoistaVoi Mia rakas! :( Pääset huomenna halaamaan sun perhettä niin kovaa ja ne voi halia ja lohduttaa! <3 Ollaan me molemmat vaan niin epäonnekkaita, ku ihanan lemmikin piti lähtä nyt just... :( Mutta taisinki jo sanoa, että täältä käsin surua on helpompi käsitellä, ku kotiinpaluuseen on vielä kuitenki melko kauan aikaa. Siihen ehtii valmistautua, että sitte ku oot takasi kotona, niin sitä ei enää oo. Oot ihana ja me tehään kauheesti kaikkea, ni ei ehi liiakseen ikävöimään. Ihana pikku iso Indi on nyt siellä koirataivaassa ja sillä on kaikki hyvin. :)
VastaaPoistaVoi ei : ( paljon tsemppäi ja jaksamisia! Vielä ennen ku avasin tän postauksen ni koitin saada mun koiraa pois koneen päältä mutta tätä lukiessa tuli itku ja piti antaa sille hali! Aikaisempi koirani kuoli kun olin ala-asteella eli senkin oon kokenu ja raskasta se on aina, uskon et toi välimatka ei siinäkään auta! Onneksi hyvästelit sen jo kotona, koska välillä vieläkin kaihertaa etten koskaan ehtinyt vanhaa koiraamme hyvästellä! Muista että sillä on nyt vielä paremmat oltavat kuin toivoa saattaa♡
VastaaPoistaVoimia sinulle oikein paljon <3 vaikka se sattuu ja kirpaisee todella paljon niin yritä jaksaa ;) :( meidänkin sukulaisilla ja perheen kavereilla on jouduttu lopettamaan todella paljon koiria niin olen vain pysynyt kasassa vaikka se kuinka paljon sattuisi :( ja yhtä Roopea en pysty unohtamaan ikinä <3:* se oli berninpaimenkoira ja se syntyi samana vuonna kuin minä ja lopetettiin silloin kun olin kaheksan ja Roopekin oli saman ikäinen, eli vietin melkein koko lapsuuteni sen koiran kanssa <3 :) mutta sitten kun se lopetettiin niin se oli kuin maailmanloppu :( ja siitä olisi tullut Nupullekin hyvä kaveri xD ;) mutta pidä huoli ittestäs ja oo onnekas että sun ihana perhees tulee sinne ja saat halia surut pois heidän ihanassa ja turvalisessa sylissä!! :)
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista<3
VastaaPoistaKRAM <3
VastaaPoistaOtan osaa. Tiedän, miltä susta tuntuu. Meidän koira nukkui ikiuneen pari vuotta sitten, eli melkein 13-vuotiaaksi. Se oli jotain niin hirveetä. Mutta jotta voisin lohduttaa, muista, että sun koiralla on kaikki hyvin eikä ole mitään vanhuuden kipuja. Se katselee sua pilven reunalta. Olet mun rukouksissa.
VastaaPoistaOlet ollut tosi urhea sun au pair -vuoden ajan, mä en ollut yhtä urhea vaan lähdin kotiin kesken kaiken. En kestänyt sitä ikävää. Joten tiedän siinäkin suhteessa mitä olet kokenut. Et tule katumaan sitä että lähdit, susta tulee entistä vahvempi. Olet myös meidän vähän tuntemattomampien ajatuksissa!<3
Voima-halit Mia!! <3 :(
VastaaPoistaMullakin oli sama kohtalo noin kuukausi sitten :( pahalta se tuntuu varsinki kun ei ite oo paikanpäällä, mutta kyllä se siitä, ajan kanssa!
VastaaPoistaJaksamisia <3
VastaaPoista