I know I'll miss you but we'll meet again someday

Oon löytänyt pahimman mahdollisen ajankohdan päivästä. Yö. Heräsin 1,5 sitten ja yritän nukkua mutta en saa unta. Kello on nyt puol viis ja ajatukset juoksee kuin viimeistä päivää. Ja jep, ajatukset ei oo millään kauheen positiivisellä tasolla. Siis mä en tiedä onko muilla auppareilla näin isoa ikävää? Siis niinkuin sunnuntaina kirjoitin niin tää ikävä on ihan tajuton. En olis koskaan uskonut että tää olis näin suuri. No yöllä kun on hiljaista niin kaikki tuntuu pahalta. Vihaan kun mun pitää pakottaa itteni ajattelemaan muita asioita. Nyt oon esim. miettiny Katen ja Williamin vauvaa ja sitä mitä söisin aamupalaksi. Siis tää on hirveetä taistelua siitä että mitä mun päässä liikkuu. Kunnon sensuuri meneillään;D! 

Pakko yrittää saada unenpäästä kiinni! Kiva päivä tulossa!