TÄÄLTÄ PILVIEN PÄÄLTÄ, VOIN MUISTAA TÄMÄN MAAN!

Täällä mä olen, Washington-Dullesin lentokentällä. Kattelen tuossa jumbojettiä mihin nousen n. 15 minuutin päästä ja se vie mut kauas, kauas pois täältä. Olin jotenkin odottanut että mulla olis ollut enenmmän tunteita tätä lähtöä ajatellen, mutta mä oon vaan sillai "jee meen kotiin." En oo mitenkään haikeilla fiiliksillä lähdössä, mutta emmä nyt oo NIIN iloinenkaan mitä olisin aatellut, mä vaan oon :D 

SIIS MÄ MEEN KOTIIN. KOTIIN?! Oli muuten pitkä vuosi nyt kun ajattelen. Satukin sano tänää et "no mite sä oot VIELÄKIN täällä........". Mutta kyllä se vaan niin on että nyt meitsi tulee suomeen!!!! tässä on nyt edessä 16 tunnin kotimatka, että hitaasti mutta varmasti mä pääsen kotiin. SUOMIAIKAA TÄNÄÄN pääsen halimaan ja pusimaan mun parhaimpia kavereita ja perhettä. En vaan tajua. Ihan parasta!!! Kattelen nyt tonne ulos Virginiaa ja mun toista kotikaupunkia, mutta en oikeastaan haikein mieliin koska oon niin valmis tulemaan kotiin. Vaikka oonko sanonut että vihaan lentämistä?! Ja nyt pitäis mennä Atlantin yli?! Onneks mulla on tyyny mukana niin yritän varmaan nukkua suurimman osan matkasta jos pystyn. Tässä tekstissä ei nyt oo päätä eikä häntää mutta ei oo tän hetkisessä elämässäkään :D Oon vaan ihan että MITÄ TAPAHTUU ja ihmeellisen rauhallinen siihennähden mihin oon menossa. 376 päivää sitte lähdin suomesta ja nyt palaan takaisin. EI HERRANJUMALA SENTÄÄN MÄ MEEN KOTIIN :DDDDDDDDD 

I'M COMING HOME I'M COMING HOME TELL THE WORLD I'M COMING HOME!!!!!!!

It's funny how some distance

Makes everything seem small

And the fears that once controlled me

Can't get to me at all

It's time to see what I can do

To test the limits and break through

No right, no wrong, no rules for me,

I'm free!

NYT MÄ TUUN!!!!