Ajatuksia ja avautumisia

Hmm. Luin äsken läpi TÄMÄN kirjoituksen jonka kirjoitin tammikuussa. Hassua että musta tuntui tuolla tavalla vielä 4 kuukautta sitten. Nyt asiat on hieman muuttuneet. Tai no jotkut, mutta ei kaikki. Jenkit tuntuu vieläkin kodilta ja ystävät on parhaita mutta mulla on nyt koko katse siinä kotiinmenossa ja tulevaisuudessa että en osaa nauttia tästä paikasta. Mun hyvinvointi on tän kevään aikana laskenut. Syystä ja toisesta. En voi sanoa että voin täällä tosi hyvin. Jos kaverit on nyt kysynyt mitä mulle kuuluu niin tulee sellanen "nooh, emmätiie" vastaus. Musta tuntuu että mä vaan oon. Nään kavereita ja nautin niiden näkemisestä, mutta siihen se jää. Muuten mä vaan oon. En jaksa innostua mistään. Haluan kirjoittaa tästä syvällisemmin kunhan pääsen kotiin. En koskaan ajatellut että Au Pair vuosi tekisi huonoa ihmiselle, mutta valitettavasti musta tuntuu osittain että mulle on näin käynyt. Tää vuosi on antanut mulle tosi paljon, mutta samalla se on ottanut myös ihan tosi paljon. Henkisesti tarkoittaen. Haluan kuitenkin sanoa että kaikille ei käy näin miten mulle on käynyt. Kateellisena katson monta muuta au pairia jotka nauttii elämästä täällä ihan tuhatta ja sataa ja mun oma tilanne on vähän sellainen mitäänsanomaton. 

Oon semmoinen tunteiden vuoristorata. Välillä musta tuntuu siltä että pitää repiä hiukset irti koska heinäkuuhun on vielä vähän päälle 3 viikkoa. Ja välillä taas siltä että en halua mennä kotiin, mutta en halua jäädä tännekkään, semmoinen että en halua olla missään just nyt :D Ja välillä vaan semmoinen että haluun vaan halata mun ystäviä täällä enkä koskaan päästää irti. Mä en saa mun tunteita sanoiksi oikein. En osaa selittää. Pään sisällä on semmoinen iso sotku joka pitäis selvittää että pysyis järjissään vielä viimeiset viikot. Oon niin innoissani kotiinpaluusta, mutta samalla oon tosi vihainen että oon niin innoissani siitä. Koska ystävät <3 Ihan tosi kun mä en tiedä mitä mä teen ilman mun kavereita täältä. Just eilen skypettelin Hencalle Sveitsiin (au pair) ja juteltiin aiheesta au pair ystävät. Mitä sä teet ilman niitä ihmisiä jotka on ollut sun koko maailmasi täällä? Vastaus jää arvoitukseksi. 

Haluaisin niin vaan kirjoittaa kaiken tänne mutta en saa ajatuksia paperille. Kun pääsen kotiin ja oon rauhassa kotiutunut niin haluan selittää paremmin mun "pahaa oloa". Koska musta tuntuu että ihmiset arvostelee toisia ihmisiä tosi herkästi tietämättä yhtään enempää tän ihmisen elämästä tai siitä mitä joku käy läpi. 

Ja sitä mä vaan vielä että kiitos kaikille ihanille tutuille ja tuntemattomille aivan ihanista kommenteista vuoteni varrella jotka aina osaa hymyilyttää.