Muiluttaa muiluttaa!

Viimeyönä juteltiin kaikkea hassua kunnes kaikki nukahti. Nukkumisesta ei oikein tullut mitään koska mun pikkuveli hyppäs mun sänkyyn ja ei siirtynyt siitä vaikka sitä kuinka käski, joten lopuksi me kaikki kolme nukahdettiin mun 140cm leveeseen sänkyyn. Mun pikkuveli on kun joku kivi jota ei saa liikutettua joten se vei sitte yli puolet sängystä ja mä ja äiti tuskailtiin toisella puolella. 

Pitää vielä eilisestä kertoa sen verran että meillä oli tosi hyvä tuuri loppujen lopuksi. Äidin ja veljen lento oli eka peruttu, joten ne sai uuden lennon Helsinki-NYC ja sieltä viimeisen Washingtoniin menevän lennon. 98% lennoista peruttiin, mutta tuo noiden jatkolento oli yks ehkä kolmesta lennosta joka pääs perille joten kiitos luoja. 

Tulijaisia kotoa! Hm:lle Suklaata, Dumlea ja Maria Kurki lompakko. Pojille muumi-juomapullot, muumi tarrakirja, Angry Birds karkkeja ja Anry Birds pöydänaluset. Mulle sitte loput, muhahah! 

Pitkälle ei kuitenkaan onni jatkunut. Yön aikana tänne oli satanut 30cm lunta!!! Mikä on siis tämän osavaltion mittakaavaassa PALJON. Täällä kun tuo lumiauraus ei oikein onnistu niin meidän naapuri ja me yhessä kolattiin lumet pois drivewayltä. Luonnollisesti koulut oli suljettuina ja me oltiinki pihalla toooosi kauan. Mun hm oli kans kotona koska ei kukaan päässyt lähtemään mihinkään kun sitä lunta oli tullut niin paljon. Periaatteessa koko Virginia oli tänään suljettuna. Ainoa siis mitä tehtiin oli et oltiin poikien kans sisällä ja ulkona, tein lounasta, syötiin yhessä lounasta ja leikittiin jne. Sitten puol viideltä hm otti lapset ja lähti käymään sen veljen luona. Katottiin pari putousvideota veljen kans ja naurettiin samalla kun äiti vieressä nalkutti ihanaan normaaliin ääneen että "Nyt pitää lähteä syömään! No, mä lähen sitte yksin." ja me molemmat lapset naurettiin että "Millä meinasit mennä?". Iltapäivällä meidän tiellä oli käynyt joku nolo lumiaura joka oli aurannut ihan nolosti että pois pääsi mutta jäi helposti jumiin.

Veli vähän muiluttaa, muiluttaa :--------D 

Päästiin kuitenkin lähtemään, ajoin 20km tunnissa koko matkan Town Centeriin ja yritettiin löytää ruokapaikka. Noh, sään takia kaikki muut oli kiinni paitsi Chipotle joten sinne siis ja ruokaa nassuun! Kun tultiin Chipotlesta ulos lumimyräkkä oli taas alkanut ja ajettiin Gianttiin ostamaan vähän Doritoksia ja jätskiä ja tultiin tänne. Syötiin Doritoksia ja jätskiä ja se päivä oliki sitte siinä koska nuo kaks nukahti jo tohon. Taas mun sängyssä kaikki kolme... Kello on nyt 8:45pm. Jep... oikeat sankarilliset maailmanmatkaajat siinä. 

En voi sanoin kuvailla miten paljon mua ärsyttää se että mun perhe on täällä DCssä 3 päivää ja että poikien koulu on peruttu molempina viikonpäivinä. Meillä oli vaikka mitä suunnitelmia ja kaikki joudutaan nyt heivaamaan ton lumisateen takia. Mä en tajua miten huono tuuri voikaan olla, että täällä on ollut kaunis ja keväinen ilma (ilman lunta) nyt varmaan 4 viikkoa putkeen, ja just sinä päivänä kun mun perhe tulee, pojat on koko päivän kotona ja lunta tulee niin paljon että mihinkään ei pääse. Ärsyttää ja suoraan ja rumasti sanoen vituttaa. 

Muuten ihan hassua että nää on täällä. Ei tunnu kyllä yhtään oudolta, eikä todellakaan tunnu siltä et en ois nähny äitiä 5kk ja pikkuveljeä yli 7kk. Pikkuveli on vieläkin yhtä ärsyttävä paskajaakko. Olin vaan unohtanut että se onki noin ärsyttävä :DDDDDD Vaikka se on maailman ihanin niin mulla menee jo vähän hermo siihen haha! Tää tuntuu NIIN erilaiselta kun silloin viimeks ku äiti kävi. Varmaan just sen takia että oli silloin äitiä niin suunnattoman ikävä, että sitten kun se vihdoinkin tuli niin oli vaan niin parasta. Nyt kun oon ollut täällä 7kk tää tuntuu jo kodilta ilman äitiäkin. Vaikee selittää, menee ihan sähellykseksi, mutta ei tunnu ollenkaan oudolta että ne on täällä. 

Eilisestä asti en oo tuntenut oikeastaan yhtään surua. Mulla on sellainen fiilis että nyt kun mun äiti ja veli on täällä, mikään ei voisi olla paremmin. Se että olin kaksi päivää sitten maailman surullisin, tuntuu tosi kaukaiselta. Mulla on vaikeeta ees ajatella asiaa ja ollaan kans ihan selvästi kans vältelty puhumasta aiheesta. Kun en ajattele asiaa, voin olla normaalisti. Ollaan oltu iloisia suurimmaksi osaksi aikaa ja oon nyt jo nauranut niin että vatsanpohjaan sattuu. Paras äiti ja pikkuvikka <3

Nyt pitää vielä fiilistellä viimevuodelta kun oli penkkaripäivä. En voi uskoa että se oli tasan vuosi sitten. Maailman parhain päivä, ja varsinkin tänään, mulla on ollut vähän ekstra ikävä mun rakkaita ystäviä suomesta <3 

Huomenna on luvattu auringonpaistetta joten toivotaan että iltapäivällä kun oon off päästäis vihdoinkin toteuttamaan joitain juttuja mitä oltiin suunniteltu. Lauantaille on/oli tiedossa DC päivä, mutta nyt näyttää siltä että tulee lisää lunta joten saa nähdä. Ärsyttää niin paljon että JUURI SILLOIN kun nuo tulee tänne, tänne iskee tällainen MIE ROMAHAN-sää. Mutta ainakin mulla on mun rakkaat täällä ja kohta lennetään Miamin lämpöön! JOS lennetään. Ollaan oltu niin unlucky että tässähän voi tapahtua vaikka mitä.