Oli vaikeeta nukkua päikkäreitä kun naurulle ei meinannut tulla loppua. Huonoja jossei jopa kirjaimellisesti paskoja (anteeks sanavalinta) juttuja raikui meijän huoneessa ja sen päälle vielä kunnon huutonaurut. Loppujen lopuksi mä kuitenkin nukahdin ja oli tuskaa kun herötyskello soi neljältä iltapäivällä kun just sai unenpäästä kiinni. Kun oltiin nukuttu ja valmistaudutta lähettiin hakemaan yhtä suomalaista tyttöä bussilta joka on New Jerseyssä aupparina! Käytiin syömässä ja kattomassa Rockefellerin joulukuusen ja sen jälkeen tultiin hotellille jutskailemaan kunnes Katri lähti kotia ja me tultiin meidän huomeeseen. Mä oon kyllä tänään ollut tosi väsynyt koko päivän. Tää päivä on ollu maailman pisin päivä. Ei tunnu yhtään siltä että tultiin muka tänään aamulla Nyciin! Mutta tää on ollu tosi hyvä päivä! Oon taas päässyt näkemään uusia asioita ja nauranut mahani kipeäksi.
Söpöys
Hullu lämmin sää täällä tänään?! Koti-Virginiassa oli kuulemma 23 astetta tänään...
Mutta on se kyllä niin jännä miten tää Nyci ei tunnu enään sellaiselta "Jumasörsselssöni kun on makeeta olla NEW YORK CITYSSÄ!" vaan se on vaan sillai "no, täällä taas."-fiilis. Ei tää oo mitenkään jännää kun ottaa vaan bussin tähän kaupunkiin ja sitten sitä on täällä. Tää on nyt neljäs kerta kun mä oon täällä viimeisten 6 kuukauden aikana ja ei tää oikeesti oo niin jännä enään. Ei Times Squaren valot oo enään mitenkään päätähuimaavat eikä nää pilvenpiirtäjät oo niin korkeet kun mä muistelin. Mutta on se vaan niin että ei ole toista New Yorkia. Tää on ihmeellinen kaupunki ja mä rakastan olla täällä ja en jaksa odottaa ensvuoden weekendtrippejä tänne sykkeeseen. En mä koskaan tähän kyllästy, vaikka tää ei tunnukkaan niin ihmeelliseltä enään.
Ps. Taisinpa äsken nähdä Penn Badgleyn tyttöystäväneen kävelemässä Eight Avenuella. Welcome to New York.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti