Olipas helppo työpäivä. Pojat oli hyvällä tuulella. Päivällä skypetin siis kaikkien isovanhempien kanssa ja sen jälkeen vielä perheen kanssa. Illalla kävin lenkillä ja sitten meillä oli pienimuotoinen movienight Abbyn luona. Abbyn talo on oikeesti suurin talo missä oon koskaan ollut! Niiden basement oli melkein yhtä iso kuin meidän koko talo täällä! Aivan täydellinen talo. Ei mulla muuta.
Maailman parhaimmat ihmiset. Äiti ja pikkuveikka. En oikeesti pystyisi sanoin kuvailemaan miten paljon kaipaan pikkuveljen haleja. Niiiiin tajuton ikävä<3
Sellainen pikkuinen movieteatteri Abbylla. Täydellinen talo, ihan tosi!
Nyt taas ikävöin kotiin. Tai ei, en halua kotiin. Mulla on vaan ikävä kaikkia ihmisiä. Ei oo tää au pairin elämä aina kauheen nannaa. Blaa, just keep it positive on mun elämänasenne ja sillä mennään! Kyllä tää tästä, suunnittelen jotain huippua viikonlopulle niin elämä voi taas hymyillä. Siis mä rakastan nukkumista. Se tunne kun hyppäät peiton alle ja tajuat että voit makaa siinä seuraavat 8 tuntia. Päivän parhain hetki.
mitäs jos lähtisit kotiin, niin ei tarviis "kärsiä" ? ei kukaan luule tai ajattele, että sä olisit luovuttaja tai luuseri. Aupairius ei vaan sovi kaikille :/ Tekee ihan pahaa lukee ku sulla on niin usein näitä "ikävä mun pehettä ja kavereita"- juttuja :(
VastaaPoistaAnteeks mutta ootko tosissas :D Tottakai täällä ikävöi kotiin ja pahoittelen jos oon maininnut asiasta usein viime aikoina, mutta mä yritän kirjoittaa blogia avoimesti ja jos mun tekee mieli sano että ikävöin kotiin niin aion sen sanoa. Niinkuin tossa pari päivää sitten kirjoitin, niin mulla on nyt menossa sellainen vaihe missä ikävöin kotia enemmän, en mä tän vaiheen takia lähtis kotiin, näin se vaan menee että välillä on ylämäkiä ja alamäkiä. Ei tää ikävä oo mitään ylitsepääsemätöntä, mä nautin joka ikisesta hetkestä täällä, täällä on tosi kivaa olla. Mun mielestä olis outoa jos ei olis ikävä kotia ja perhettä ja kavereita? Sehä vois tarkoittaa että siellä on joku huonosti? Mä oon onnellinen että mulla on ikävä, koska silloin kind of tiedän että mulla on kotona ihania ihmisiä joita rakastan ja jotka rakastaa mua. Tää ikävä on osa tätä mn au pair vuotta ja niinkuin sanoin, I'm sorry jos tuntuu siltä että mä kokoajan kirjoitan koti-ikävästä, mutta koska se kuitenkin on osa au pair vuotta ja tätä elämää täällä, en mä aio jättää sitä pois blogistakaan. Täällä on oikeesti tosi huippua olla, mutta kyllä musta tuntuu että suurimmalla osalla aupaireista on ikävä rakkaita ihmisiä suomessa. En halua oikeesti olla mitenkään rude, mutta en todellakaan kärsi täällä :D Vietän täällä elämäni parasta aikaa, ja rakastan mun elämää täällä, mä tykkään kauheesti mun pojista, mutta niin se vaan on että huonoja fiiliksiä tulee ja kaikki ei oo täydellistä. Ja mä ainakin haluan kirjoittaa rehellisesti silloinkin kun niitä tulee, että en oo sillai että "aah ihana elämä, kaikki on ihan parasta" ja sitten en oikeesti tunne niin sinä päivänä :D Ja se että on ikävä rakkaita suomessa, ei tarkoita että au pairuus ei sopis mulle :D Mun mielestä on kans ihan hyvä kirjoittaa ikävästä jotta tulevat aupairit osaa kans miettiä sitä ikävää, koska kyllä sitä tulee! Kiitos kommentista!:)
Poistahei hyvä vastaus! olet oikeessa, en ajatellut ehkä ihan loppuun asti ku laitoin ton kommentin! ja en siis millään pahalla sitä laittanut. Tsemppii kauhiasti sun loppu vuoteen ja nauti täysillä! ja tosi ihanaa että sullaon niin ihania iihmisiä siellä kotona odottamassa kun sää meet takaisin! :-)
VastaaPoistaJoo emmä luullutkaan että laitoit pahalla :D Tuli vaan niin jotenkin puskista kun en oo ite koskaan missään vaiheessa ajatellut että tää au pairuus ei oo mun juttu ja että haluan kotiin:D Kiitos paljon!! Toivottavasti tykkäät lukea ja jatkat lukemista! :)
Poista