"Kom ihåg att du kan närsomhelst ringa mig."

Joo kyllä mä kokoajan olin varautunut että jossain vaiheessa mäkin tuun kipeeks, ja näin se tapahtui. Onneks ei oo mitään pahaa, mulla on vaan vähän lämpöä (37,3c) ja huimaa ja väsyttää. Eli päivä lähti käyntiin kaheksalta kun hostpojat tuli kotiin iskältä. Syötiin aamupalaa yhessä ja sitten leikittiin leegoilla ja hassuteltiin. Kymmeneltä ajettiin Nelen luokse missä meillä oli playdate. Pojat viihtyi tosi hyvin 2,5h ja nuoremmalta tuli karseet raivarit kun jouduttiin lähtemään. Just kun kehuin että se ei oo potkinut tai lyönyt mua kertaakaan moneen viikkoon niin BÄM! tänään se sitte raivos mulle. Mutta mä en ota sitä henkilökohtaisesti, sillä on vaan vaikeuksia ilmaista itteään, joten ne tulee välillä ulos tuollaisina raivonpuuskina. Päästiin kotiin ja tein äkkiä ruokaa koska kaikki oli nälkäisiä. Ruuan aikana huomasin että vanhempi poika oli vähän sillai poissaoleva ja väsynyt, ja se ei todellakaan oo sitä rauhallisinta sorttia. Ruuan jälkeen alettiin kattomaan muumeja ja huomasin että vanhempi oli ihan kuuma joten mittasin kuumeen ja sillähän oli 103 fahrenheittia eli noin 39,4 jotain astetta. Soitin hostmomille ja annoin lääkettä ja juomaa. Sitte päätin mitata lämmön iteltäni koska mulla oli vähän huono olo ja sieltä paljastukin sitten vähän lämpöä. Loppupäivä menikin siinä että katottiin muumeja peiton alla. Puol neljältä isompi hyppäs ylös ja mitattiin lämpö ja se oli taas ihan täysin normaali. En tiedä mitä ihmeen soossia se lääke oli mitä se sai, mutta kaverilla oli taas aivan tajuttomasti energiaa vaikka kaks tuntia aikaisemmin se näytti siltä että se pimahtaa siihen paikkaan. No, vein pojat iskälle ja nyt makaan peiton alla itse. Harmittaa tämmöinen pikku sairastelu, koska ulkona on 20 astetta ja auringonpaistetta, joten olis vähän muutakin tekemistä kun kotona makoilua. No, jos tänään makoilen niin pääsen huomenna sitten tekemään asioita. Toivottavasti. 

Heti kun on ees vähän huonompi olo niin tuli koti-ikävä. Aina kun oon kipeenä niin mä meen äidin ja iskän sänkyyn kattomaan Harry Potteria, ja nytkin tekis niin terää päästä iskän ja äidin sänkyyn ja äiti siihen viekkuun halimaan ja paapomaan mua, mutta oho, mä oonkin täällä 7000 km päässä. Ja joudun pärjäämään yksin. No, olis kyllä vähän outoa jos toi mun hm tulis tänne silittämään mun hiuksia joten ehkä mä vaan huilin täällä yksin :D Tekstailin taas tänään Linnean kanssa kun se oli niin suloinen. Siinä on kyllä ystävä parhain. En jaksa odottaa kunnes pääsen taas halaamaan sitä. Huhhu kun tässä herkistyy pelkästä ajatuksesta. No onneks tää on ihan normaalia että kipeenä menee vähän tunteelliseksi. 

Sain muuten tänään sähköpostin jossa kerrottiin että mulla on huomisesta lähtien uus LCC. Niin rändom kun ihan yhtäkkiä vaan out of nowhere saan uuden LCCn :D Mutta joo, sillä mun nykyaikasella on 60 aupairia, ja nyt siirryn ryhmään missä on 10 au pairia, joten sillä on sitte varmaan aikaa pitää meistä kaikista paremmin huolta, joten kyllä tää on varmaan ihan hyvä juttu! 

Tylsä postaus, pahoittelen. Tänään en vaan parempaan pysty. Olkaa terveitä, mä meen nyt lämmittämään puuroa ja sitten alan katsomaan elokuvaa vaikka mä kyllä varmaan nukahdan heti.