Tänään oli tosi tosi kiva päivä! Kasa kavereita tuli meille, tehtiin lettuja, puhuttiin, naurettiin, hassuteltiin ja harjoiteltiin The Cup Songia. Oli ihan tosi tosi kivaa vaan hengata ja pitää hauskaa. Kun tyypit lähti niin annoin halailin kaikkien kanssa ihan varmasti pisimmän halin mitä oon meidän koko meidän ystävyyden aikana halaillut. Syy miksi mun just noi kamut tuli käymään oli koska ne lähtee interrailaa (yhtä lukuunottamatta) ens viikonloppuna enkä tuu näkemään niitä kun vasta 14 kuukauden päästä. Tuntui tosi hassulta sanoo kamuille heipat, yhen kanssa oon ollut kaveri eskarista asti, toisten kanssa nyt nää kolme lukiovuotta. Nää on oikeasti mulle tosi tärkeitä ystäviä ja nyt tuntuu hassulta että ei nähdä 14 kuukauteen. Ei tullu kuitenkaan mitään itkua koska en oikeasti ymmärrä että en tuu näkemään niitä ihmisiä yli vuoteen joita oon nähny enemmän ja vähemmän periaatteessa joka päivä kolmen vuoden ajan. Ollaan oltu erossa ehkä korkeintaan 2-3 viikkoa yhteen pekkaan näinä kolmena vuotena. Tänään me ei puhuttu mun au pair vuodesta ees paljon mitään, hengattiin vaan niinkuin aina. Mutta ei kyllä hätää, kyllä se itku kohta tulee, tuun varmaan kohta nukkumaan menossa kelailemaan asiaa enemmän ja sitten tulee varmaan tulva. Toivon että nää ihmiset tietää miten paljon mä tykkään niistä ja miten paljon mä arvostan että ne on mun ystäviä ja osa mun elämää! Tässä vähän kuvia tältä päivältä, hassutteluksihan se meni.
Ainoa melkonormaali
Näytän ihan kalalta.. :'D
The Cup Song!
Ja jep, lopuksi vähän taiteellista kuvaa mun yo-koristeluiden kanssa!
Huomenna aamulla viisumihaastattelu. Joudun herää aikaisin ja lähteä printtaamaan viimeisiä papereita iskän töihin ennenkuin suuntaan Helsinkiin. Yritän tässä nyt pakkailla riparille mutta voi luoja kun menee huonosti... Ärsyttää kun oon aina sillai ajoissa hoitamassa asioita jne. No, aamulla sitten herätys kuudelta jotta saan pakattua ennen Helsinkiin lähtöä!
Pitäkää ystävistänne kiinni ja halailkaa niitä paljon. <3 Ihanaa viikkoa!
On ihan kamalaa joutua hyvästeleen hyviä ystäviä! Mä en oikeestaan missään vaiheessa oo itkeny vielä, en vaan pysty aatteleen etten nää mun perhettä ja ystäviä kun vaan nopeesti elokuussa ja sitten vuoden päästä! Mutta kyllähän se todellisuus jossain kohtaa iskee mutta en halua ajatella sitä vielä.
VastaaPoistaOho :D Olinkin vähän aatellut että tyhmää kun en saa keneltäkään enää kommentteja! :D
VastaaPoistaKiitos!! Ei ne ollut liian vaikeat, mutta kyllähän se ihan kamalaa on hyvästellä kaikkia tärkeitä ihmisiä. Ei sitä vaan vieläkään ole tajunnut mihin on ryhtynyt.