Riparilta kirjoittelen morjensta! Otsikko on muuten mun vakio kohta raamatusta. Voi käydä kattomassa jos haluaa, kaikki vähänkin uskonnolliset tietää sen varmasti! Ollaan oltu täällä nyt 3,5 päivää! Kirjoitan vaikka fiiliksiä riparin jälkeen koska ei oo ehkä ihan sopivaa avautua jutuista tänne nettiin kun leiri on vielä käynnissä! Sen voin kuitenkin sanoa että oon nauranut paljon ja on ollut kivaa!
Asia minkä takia mä halusin tulla kirjoittamaan on se fakta että lähtöön on 24 päivää ja se on todella vähän mun mielestä! Se tulee niin uskomattoman nopeasti että välillä toivon että aika pysähtyisi! En oo jotenki ajatellut yhtään mun tulevaa vuotta ja että mitä oikeastaan odotan tulevalta, mutta mua jännittää ainakin tosi paljon. Kavereita on nyt jo ikävä ja mua hirvittää tulevat heipat. En tiedä että miten innoissaan nun pitäis olla mutta mulla on aika sellainen bittersweet fiilis, tahdon lähteä mutta en halua jättää kaikkia tänne. Apua, 24 päivää!? Oonko oikeasti valmis tähän!?!? Se ois menoa kohta!!
Viisumihaastattelu oli maanantaina ja meni aika justiinsa samalla tavalla kuin kaikilla muillakin jotka on kirjoittanu blogiin haastattelusta, joten en jaksa kirjoittaa puhelimella koko tarinaa. Mutta multa kysyttiin tasan kolme kysymystä: Kerro perheestä, paikasta mihin meen ja jos mulla on aikaisempaa lastenhoitokokemusta. Se oli sitte sillä selvä, viisumi tulee postissa ens viikolla!
Nyt on kyllä aika käydä unten maille. Vielä puolet riparista jäljellä! Tän yön jälkeen ollaan jo voiton puolella!! Ihanaa viikonloppua kaikille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti