Friends are like stars, you can't always see them but you know they are always there

Mistäköhän sitä aloittaisi? Tänään on tapahtunut niin paljon ja just nyt musta tuntuu siltä että oon kurkku. Siis kurkku joka kattelee sivusta kun jonkun toisen Au Pair vuosi loppuu. 

Jos nyt aloitan aamusta. Heräsin vikaa kertaa mun sängystä ja annoin sille pusun (KYLLÄ luitte oikein) ennenkuin nousin ylös. Mun huone ei ollut enään mun huone kun sieltä puuttui kaikki jutskat. Vein pojat niidetn campille ja menin taas Starbuckssiin. 

Starbucksissa skypetin Emilille varmaan lähemmäs 2 tuntia. Juteltiin vaan niitä näitä, ei mitään ihmeellisempää. Hullua että nään sen 16 päivän päästä! Yhdeltä ajoin hakemaan poikia ja KAPPAS VAAN! Kenen koneen näen laskeutuvan?? No Lufthansa Frankfurtistahan se siellä! Hymyilin suuresti kun tiesin että mun Linnea on tuossa koneessa!

Mentiin poikien kans vielä meidän vesipuistoon tunniksi ennenkuin nakkasin ne iskälle ja ajoin ennätysvauhtia lentokentälle. Pienen ettimisoperaation jälkeen näin vaaleahiuksisen tyttösen takaatapäin ja kävelin sivulta huomatakseni että SIINÄHÄN SE ON!!! Molemmat alko hymyilemään ihan tosi isosti ja oli ihan "mitäää" ja sit kun halattiin niin molemmilla vaan kyyneleet valui kun viimeistä päivää. Mut valtas semmoinen uskomaton onnentunne että "nyt ei tarvii olla erossa enään!!!!" kun tajusin että kun Linnea lähtee niin mäkin lähden. Sanoin Linnealle että "Me tehtiin se! Vuos erossa!!" ja molemmat veti siinä nauruitkua. Oli ihan täydellinen hetki, en ois parempaa toivonut. Tultiin kaupan kautta kotiin ja istuttiin vaan ja oltiin kunnes Satukin tuli. 

Mä muutin siis nyt meidän kellariin ja vähän aikaa sitten täällä kellarissa näytti aika räjähtäneeltä. Kun niin ette ikinä arvaa, mutta Linnean matkalaukku (ja mun ekstralaukku) hävis matkalla tänne, mutta ONNEKS saatiin se nyt just ehkä 30 min sitte kun joku Lufthansan työntekijä toi sen kotiovelle!

Mutta niin, toinen juttu tänään oli että olin kutsunut (melkein) kaikki mun jäljellä olevat kaverit kylään tekemään Smoresseja! Paikalla oli Linnean ja Satun lisäksi Laura W, Larissa, Johanna, Zehra, Alice, Marie, Martina, Nele ja jopa ihana Roosa ajo pitkän matkan DCstä moikkaamaan! Kuvia on mun kameralla, mutta se on just nyt horroksessa, joten tässä vaan parit iphone kuvat mitkä saatiin otettua. Heippoja ei ollut kauheen vaikeeta sanoa, koska ensinnäkin emmä ymmärrä että oon lähössä. En hitossakaan ymmärrä!!!! Ei tuntunut yhtään goodbye-treffiltä, vaan normi hengailuillalta... 

Ihana Laura! Se on kyllä yks ketä jään ikävöimään tosi paljon! Harmittaa että ei "löydetty toisiamme" vastakun maaliskuussa, koska tullaan toimeen ihan TOSI hyvin!! Se itki ihan kauheesti kun piti sanoa heipat ja ääääh <3 

Larissa my selfie girl!!!! <3

Pyysin kaikkia kirjoittamaan mun lippuun, ja harmittaa että en saanu ihan kaikkia kirjoittamaan koska unohdin viedä sen aina aikasemmin kaikkialle kun ihmisiä lähti... Mutta nojoo, laitan sit ton mun seinälle kotona, ja jenkit tulee aina olemaan osa mua :)

Oli tooosi pitkä päivä ja kellokin on jo kohtapuolin puoli yksi!!! Vielä pitää siirtää kaikki kuvat koneelle ennenkuin voin painua pehkuihin tuohon Linnean viereen! Mutta sekin ilo jää lyhyeksi koska herätys 6 tunnin päästä. Noo, ainakin perjantaina voin nukkua pitkäään!!! :)

Oon ihan sekasin enkä saa ajatuksia kasaan. Huomenna on mun viimeinen päivä Au Pairina. Sanoin mukamas äsken heipat mun kavereille täältä? Mun paraskaveri nukkuu mun vieressä? Siis mitä, lähen tästä talosta, mitä oon kutsunut kodiksi huomenna enkä palaa enään. Ei oikeesti, haluaisin niin kirjoittaa fiiliksiä mutta en todellakaan saa ajatuksia paperille. En mä vaan tajua nyt tätä tilannetta yhtään. Niin tajuttoman sekavat fiilikset ja väsyttää sitäkin enemmän. Ookoo en tiedä miten päin pitäis olla mutta nyt jatkan hommailuja! Mun yks matkis painaa nyt 24kg ja toinen 14. Ei tässä oo mitään hätää. ÄÄÄÄH ok nyt en pysty ajatella normaalisti, heippavaan!