It's not a goodbye. It's a see you later.

Kaikin puolin todella normaali työpäivä. Mutta iskä oli myöhässä hakemassa poikia, joten me istuttiin takakontissa, kontti auki ja otettiin aurinkoa joku 45 minuuttia. Vanhin hostpoika makas siellä ilman paitaa hokien "I'm going to get tanned". Mutta ulkona oli auringossa ihan varmasti yli 20 astetta. 

Kun tulin kotiin menin 1 tunnin kävelylenkille. Kävelin ekaa kertaa polulla meijän metsässä. Oli niin kotoisa fiilis luikkia siellä metsäpoluilla ja aurinko paisto ja oli lämmin. Mulla oli mun tuulitakissa kuuma, ois pitkähihane riittäny. Ainoa mikä reissulta puuttu oli mun koira <3

Siinä yläpuolella näkyy hiema mun kotikatua! 

Kun tulin kävelyltä lähin aika nopeesti Sweet Frogiin moikkaamaan Ninaa, joka lähtee huomenna takas Saksaan. Siellä oli kans Abby, Larissa ja Kim. Istuttiin Sweet Frogissa melkein kaks tuntia ja sitten vielä tunti pihalla. (Mulla oli päällä vaan huppari ja ei ollu kylmä joten jee, kyllä se kevät kohta tulee!) On jotenkin tosi haikea mieli, koska Nina on ollu mun hyvä kaveri täällä. Vaikka en oo aina nähny sitä, niin melkein joka päivä tekstaillaan ja kerron sille kaikki huolet. Nyt se lähtee kotiin enkä tiedä milloin näen sitä taas. Onneks heipat ei menny itkemiseksi. Mä en kestä semmosta. Halattiin vaan monesti ja sanottiin että "see you soon!". En mäkään ymmärrä että se lähtee huomenna aamulla pois?!

Until we meet again <3 

Oon aika toi varma että vielä jonain päivänä meijän tiet kohtaa. Ja vaikka se onkin haikeeta, niin oon niin onnellinen että tavattiin. Annoin Ninalle kortin mihin kirjoitin mm. sen saman teksti jonka laitoin edelliseen postaukseen: “You will never be completely at home again, because part of your heart always will be elsewhere. That is the price you pay for the richness of loving and knowing people in more than one place.” Ja raukka alkoi itkemään <3 Kyllä me vielä nähdään!!!