I can take so much, until I've had enough

Mun piti alunperin kirjottaa tänne aprillipilaks että "huonoja uutisia: meitsi lähtee kotia 2 viikon kuluttua." mutta en ees jaksa läpällä sanoa ku tänää oli oikeesti sellanen paskafiilis tätä aupparitouhua kohtaan :----D Haha... noniin. Aamulla kun olin vienyt pojat kouluun sain yhtäkkiä idean lähte Tysons Corneriin. En ollu käyny siellä varmaan kuukauteen joten ajoin sinne shoppailemaan?! Wtf. Maanantaiaamu ja tyyppi shoppailee Tysonissa kello 10am. Tuli kyllä käytettyä melkein 100 dollaria ihan turhiin juttuihin mutta jostain kumman syystä sain vakuuteltua itselleni että kyl mä tartten tätä just nyt. Tysonissa menikin sitten aikaa enkä mä loppujen lopuks ehitynyt tehdä paljon mitään ennenkuin hain pojat ja vein ne iskälle. 

Jos eilen sato lunta, niin tänään oli aurinkoista ja +20. Välillä menee ymmärrys tähän säähän.

Olin taas vahtivuorossa kun vanhimmalla oli baseball treenit, joten kattelin nuoremman perään 2 tuntia ja oltiin koko se aika ulkona. Käytiin puistossa ja leikittiin pihalla kaheksaan asti kunnes muut tuli kotiin ja mä lähinki siitä samalla ovenavauksella salille. Nuorempi oli kyllä jotenkin niin IHANA tänään. Se itki koska se ois halunnu olla mun kans koko päivän ja sit se käyttäyty kuin mikäkin enkeli ja sen kans oli niin kivaa olla! My cutie<3

Ajattelin antaa Zumballe uuden mahdollisuuden ja siis NYT_MITÄ_IHMETTÄ_MIKS_MÄ_MENIN. Teki mieli nauraa kippurassa koska A) Vihaan latinomusiikkia B) Mä en osaa tanssia, joten voitte just kuvitella mut siellä ihan hulapalla. Taustalla soi "Banjaaaah, bantsoooo, comprende si si" (ÖÖMITÄ:DDDDDDDDD) ja meitsi siellä heiluttelee kroppaansa JUU EI ollu muute mitää kaunista katseltavaa joten mä lähin sieltä 25 minuutin jälkeen ja jätin sheikkaavat korealaiset eturiviin. Ei tehnyt vielä mieli mennä kotiin, joten pidin oman Subway picknickin autossa ja luin blogeja kännykältä. 

Tänään ärsyttää tää aupparitouhu. Ärsyttää itseni ja parin kaverin puolesta. Miten tää voikin olla tämmöstä joskus. Mulla hajoo pää tähän touhuun aina välillä. Aupparina oleminen on mulle välillä niin henkisesti raskasta, ja lupaan kertoa ja avautua asiasta enemmän myöhemmin kun on sen aika. Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Ehkä. Kohta oon taas lämpimän auringon alla. Mun nuorempi poika puhuu joka päivä siitä että se haluaa mennä mun kanssa minigolffaamaan sitten risteilyllä :D Kohta pääsen pois normiarjesta. Kiitos luoja. 

I can fake a smile, I can force a laugh. But I'm only human, and I bleed when I fall down