Nyt on kyllä jotenkin historiallinen päivä. Katoin just mun daycounterista että mulla on 100 päivää jäljellä mun vikaan työpäivään. Eilen illalla kun juteltiin hostäidin kans niitä näitä, niin mulle tuli ihan sellanen fiilis että APUA EMMÄ HALUA VIELÄ MENNÄ KOTIIN!? Siis en ois IKINÄ uskonu että sanon tai ajattelen noin :----------D Siis mulle tuli eilen sellanen ahdistus että eieieiei nyt aika menee liian nopeesti. Kun katon tota daycounteria ja se näyttää että viikon päästä on 3kk jäljellä niin tuntuu tosi surulliselta. Suomessa kaikki on kuitenkin ihan samaa vanhaa, ja musta tuntuu että sittenkun oon ollut suomessa pari viikkoa niin mua ahdistaa se että en oo täällä ja että mä en pääse tänne vaikka mikä olis.
En usko että aupparin työtä tulee ikävä, mutta ihmisiä, poikia, paikkoja, tätä taloa ja mun huonetta, ruokaa, fiilistä.... Tää on niin bitterweet tunne. Toisaalta en halua lähteä kotiin ja jättää mun toisen kodin tänne, mutta toisaalta kun ajattelen mitä suomessa odottaa: kaverit, perhe, isovanhemmat, perheen rakkaus, opiskelijaelämä, kesämökki, suomen kesä, ripari, muutto omaan kämppään... niin kyllä siinä on tarpeeksi mistä voi olla innoissaan. Jotenkin oon iloinen että tää fiilis iski muhun nyt :D Voin alkaa oikeesti nauttimaan mun ajasta täällä! HAHA, ihanku en ois nauttinu tähänasti, mutta sillai kunnolla nauttimaan koska tiedän että tää loppuu kohta. Just eilen juttelin Essin (aupäääri Connecticutista) kans aiheesta facebookissa. Siis jos MÄ pystyn olee täällä jo 9kk, niin kaikki muutkin pystyy. Mä todellakin tiedän ne fiilikset että "ei hitto tuun olee tääl forever" mutta ei, etpäs tule. Yhtäkkiä huomaat että sulla onkin alle 100 päivää jäljellä ja tulee kauhea stressi että ehtiikö kokea kaikkea mitä haluaa ja nautti tarpeeksi? Mä jatkan nyt nautiskelua sillä että makaan peiton alla ja skypettelen Linnealle, me suunnitellaan meidän kahden viikon reissuloma nyt. Life's good.
;---)
VastaaPoista;) hehe
PoistaSiis en oo saanu aikaseks kommentoida aiemmin, mut oon säännöllisen epäsäännöllisesti tässä seuraillu tätä sun blogia ja vaikutat tosi semmoselta positiiviselta tytöltä! Oon kans tulossa au pairiks Californiaan huhtikuun alus niin on ollu kans kiva lukee niinku tavallaan noita "negatiivisempiakin" juttuja, tai siis just niinku koti-ikävästä ja sillain, kun jännään et jos mullekin tulee kauhee koti-ikävä niin sä oot kyl malliesimerkki että vaikka oiskin ikävä niin silti pystyy pärjään eikä pidä heti luovuttaa jos on ikävä! Olipas tosi sekavasti sanottu, mutta joo... Pointtina oli että sun blogi on tosi hyvä ja harmi kyllä jos et meinaa kirjottaa enää sit sen jälkeen kun oot Suomeen päässy takasin :)
VastaaPoistaVoi kiitos tästä :) Ja joo, oon kyllä tosi ylpee itsestäni että täällä vielä pötkitään! Se on just asenteest a kiinni, ja vaikka onkin ollut koti-ikävää (ei tietenkään yhtä paljoa kun syksyllä enään) niin just että ottaa itteensä niskasta kiinni ja hymyilee vaan :)
PoistaToivon että sulle tulee ihan huippu aupair vuosi! Ainakin osavaltio vaikuttaa aika täykyltä!
Saa nähdä jos jatkan kirjoittelua jonakin lifestyle-blogina.
Kiitti vielä :-)