Älä vaan lue jos ei kiinnosta

Tää ei liity mun au pair elämään millään tapaa, joten älä lue tätä jos ei kiinnosta valitus :D Tulin tänne raivoamaan siitä miten vihaan tulevaisuutta ja isoksi kasvamista. Mulla on listalla "TO DO" seuraavat asiat jotka pitää hoitaa ennen ensviikkoa: Asuntohakemus ja verokortin tilaaminen. Eihän tuo kuullosta vaikeelta, eihän? Mutta herraneaika sentään kun voikin olla vaikeeta. Ensinnäkin mulla menee niin hienosti että en muista enään mun suomipankin tunnuksia. En ees kirveellä saa niitä muistettua. Oon kokeillut kaikki kombinaatioita mitä vaan vois olla mutta ei kun ei. Jotta voisin tehdä tuon tuhannen vaikeen asuntohakemuksen syksylle tarviin verokortin ja siihen tarviin ne verkkopankkitunnukset. Ja siis jos ne mun tunnukset ei nyt vuolahda mun mieleen niin saan ne vasta heinäkuussa kun tuun kotiin. Hakemuksessa kysytään kaiken maailman tuloja ja mullahan on nyt tuloja mutta ne tulot loppuu sinä päivänä kun meen kotiin. Siihen pitäis merkata opintotuet mutta ei mulla oo niitäkään nyt käsillä kun en opiskele vielä. EI RUTTOMAKKARAMANGUSTI mulla hajoo pää tähän touhuun. Nyt oon lähettänyt varmaan 15 meiliä eri suuntiin ja kysynyt 100 kysymystä. Siis mä en ymmärrä ees puolia mitä näissä kaikissa teksteissä sanotaan vaikka ne onki ruotsiksi?! TURHAUTUMISEN MULTIHUIPENTUMA ON JUURI TÄSSÄ NÄIN. Tietääkö joku sen tunteen kun kaikki sun suunnitelmat valuu viemäriin? Eli nyt näyttää siltä että NO ASUNTO FOR YOU MIA, 1TUNTI45MIN KOULUMATKA PER SUUNTA JA VANHEMMILLA PUNKKAAMINEN NYT SEURAAVA VUOSI. Avotttt että on mahtavaa tää elämä.