Last vacation day...

Hotelliaamiainen ja siitä taksilla Miami Beachille! Uusi mekko päällä ja hymy herkässä. Sää oli tooosi lämmin ja mulla meni hermo biitsillä makaamiseen 20 min jälkeen koska tuntui siltä että paahdun. 

Lähettiin siitä kävelemään ja lopuksi mentiin Banana Republiciin, koska siellä oli ilmastointi, ja äiti shoppaili. Jätskin kautta takas rannalle muljuttamaan, vaan että mä istuin varjossa sellasen kojun takana, samalla kun äiti ja veli kärtsäs vieressä, auringossa. Oon huono auringonottaja ja oon aina ollut. En pysy paikalla 15 min enempää.

Maailman parhain äiti, ei parempaa oo <3

Lopuksi tuntui siltä että nyt rittää kuumuus joten otettiin taksi takasin hotellille. Ja hotellilla omalle poolille vähän hengaamaan ja uimaan. 

Näkymä meidän kymppikerroksesta! Ollaan siis tässä hieman Miamin ulkopuolella, lentokentän vieressä hotellissa. Tuolla vasemmalla näkyy Miami downtown!

Tän jälkeen oltiin niin väsyneitä että suihkun kautta hotellisänkyyn ja tilattiin ruokaa huoneeseen. Nyt väsyttää taas hirveesti, koska heräsin tänään 6:30 because of my wonderful mom, joka aina herää noin aikasin. Ja tuo aurinko väsyttää. Vielä pitäis pakata ja pistää kamppeet kasaan.

Niin se vaan on että nyt alkaa mun ja perheen loma olla ohitse. Huomenna lentokentälle 7am ja siitä lento takaisin Virginiaan. Tää on oikeesti tosi surullista ja mulla on tosi haikea olo, mutta koska Helmikin selvis heipoista, niin kyllä mäkin selviän. Ja mulla on Helmi (ja tietty Satu) Virginiassa jonka kanssa voin paskajaakkoilla <3 Ja laskin että mulla taitaa olla tasan 130 päivää jäljellä kunnes mun travelmonth alkaa, joten oon taas pian halaamassa kaikkia rakkaita ihmisiä kotisuomessa. Vaikka tää on haikeeta, niin oon niin onnellinen ja kiitollinen siitä että mun perhe pääs tulemaan tänne. Siitä että äiti ja veli vietti 12 päivää mun kanssa. Siitä että meillä oli niin uskomattoman huippu loma. Siitä että sain kokea kaikkia maailman juttuja ja nähdä uusia kauniita ja ihania paikkoja. Siitä että huomasin että 7 kuukaudessa mikään ei muutu, vaan suhteet pysyy samoina, jossei jopa parannu. Iskä oli jotenkin niin ihana tän reissun ajan, mä nään sen ihan uusin silmin ja on hirveä ikävä vaikka näin sen viimeksi eilen. Oon onnekas että mulla on kaikki hyvin ja että mulla on niin rakkaita ihmisiä mun ympärillä. 

“She was struck by the simple truth that sometimes the most ordinary things could be made extraordinary, simply by doing them with the right people...” 

Mutta huomenna on aika palata mun toiseen elämään, takaisin parhaiden aupparikavereitten luokse ja viettää huiput vikat 4 kuukautta! Paljon matkustelua edessä, ekana New York City 3 viikon päästä, kun yks mun hyvistä ystävistä tulee sinne lomalle. Life's good and I'm all good.