“Time is the longest distance between two places.”

Ekaks haluan kertoa että mun pikkuinen puppekoiraotus täytti tänään 13 vuotta. En voi uskoa miten pitkään tämä olento on ollut osa mun elämää. Kesällä sanoin kyllä todella kovat heipat ja halit koska ei sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu kun koira on jo näin vanha, mutta joka päivä elättelen toivoa että Indi on vielä mua vastassa ens kesänä ja heiluttaa häntää ja tulee pusuttelemaan kun kurvaan pihaan. Toivon ja toivon, koska tää koira on mulle maailman rakkainta. Tää kuva saa mut itkemään ja ikävöimään, siis tää kaveri on ollut mun elämässä niin monen monta vuotta ja sen turkkiin on itketty niin monta kyyneltä. <3 Indi on kans ainoo meidän koirista kenen synttärit muistan ulkoa. 14.1. Meillä on siis 3 saksanpaimenkoiraa kotona mutta Indi on kaikista parhain. Siis tekisin mitä vaan jos just nyt pääsis halaamaan ja pusimaan Indiä nyt. Se on vaan maailman ihanin ja fiksuin koira. 

Muuten tää päivä oli harvinaisen tylsä. Poitsu oli vielä kipeenä niinkuin varmaan monet hiffas edellisestä kirjoituksesta, ja se oli tosi, tosi väsynyt ja nukku periaatteessa koko päivän. Mä tein nyt mitä tein, mutta luin paljon feissarimokia ja hajoilin hiljaa. 

Tänään mulla on taas ikävä mun murmeleita (tai no itseasiassa on joka päivä), jotka vaan on niin jotain parasta mun elämässä. Siis se päivä kun nään nää tytöt taas, mä lupaan että se on mun elämäni parhain päivä. Tahtoisin niin paljon vaan hengata jonkun kotona hyvän ruuan ja juoman merkeissä, tai lähteä ulos tanssimaan tai vaan makaa jonkun sängyssä karkkia syöden ja jutellen. Siis nämä tytöt ja se ystävyys mikä meillä on, parhautta <3

Lopuksi haluan vaan olla iloinen ja kiittää siitä että kaikki tuttavat ja tuntemattomat lukee tätä blogia! Tänään meni 100 000 katselukertaa rikki (mistä ihan varmasti osa on jotain spämmiä, mutta kuitenkin) koko blogihistorian aikana ja tää on jotenkin tosi älyttömän hienoa että näkee että joku oikeesti lukee tätä shaibaa mitä jaan tänne. Kaunis kiitos ja toivon että pystyn jatkossakin kirjoittamaan kiinnostavasti. Ja jos sinulla hyvä ihminen joka just nyt luet tätä on oma blogi, niin linkkaa ihmeessä! Mä luen tosi paljon kaikkia eri blogeja ja voin liittyä lukijaksi! 

Eipäs mulla oo paljon muuta kerrottavaa koska tää päivä oli niin tajuttoman yksipuolinen ja ei todellakaan mikään kiva, kun täytyy sairasta lasta vahtia, mutta tällaista tää elämä välillä on ja ei voi mitään. Nyt on tasan 4 viikkoa siihen kun nään taas maailman tärkeimmät ihmiset enkä voisi olla siitä onnellisempi. Tänään en aio lähteä enään minnekkään vaan katsoa Uutta Päivää ja vaan hengata kunnes uni tulee. Adios amigos!