Some days life feels perfect, other days it just ain't working

Huhheijaa mikä päivä. Nää on tällasia päiviä mitä toivot että ei olis ja tällasia aupparin kauhupäiviä kun mikään ei onnistu lasten kans. Pitkästä aikaa siis aivan monsteripäivä lasten kanssa. Aamu lähti huonosti käyntiin vanhemman kanssa, ja tää nyt on pitkä tarina mutta se väitti kiven kovaa äitilleen että mä "släppäsin" sitä naamaan mikä ei siis todellakaan ollut totta. Se oli vahinko että osuin sen naamaan kun se oli lyömässä pikkuveljeä niin mä yritin blokata sitä laittamalla kädet eteen ja se kaatu suoraan naama edellä mun käteen ja hirveä huuto ihan koko aamun. Nooh, kun vihdoin päästiin autoon niin juttelin sen kanssa ja se pyys nätisti anteeks että oli ollut niin hirvee koko aamun ja me oltiin taas kamuja. 

Kun pojat oli koulussa olin TOSI väsynyt ja vaan lagailin. Skypettelin Kian kans tunnin jonka jälkeen piti lähtee tapaamaan Danielia mutta oli niin väsynyt olo ja päänsärkyäkin joten jätin väliin. Makoilin sängyssä ja kattelin netflixiä kunnes aloin skypettämään mun perheelle ja isovanhemmille. Juteltiin joku tunti siinä isovanhemmilla ja sitten puhuin äidin kans koko matkan kotiin ja kun tultiin kotiin juttelin vielä pikkuveljellekkin. 

Kolmelta lähin hakemaan pojat. Tultiin kotiin, vanhimman läksyt oli jäänny kouluun, ajettiin hakemaan ne ja oltiin lopuks kotona joskus kello 5pm. Aloin siitä sitten aika nopeesti tehdä ruokaa: perunamuussia ja lihakastiketta. Tää oli eka kerta kun tein tota ja noh, ei mennyt ihan putkeen. Ruoka oli siis aivan taivaallisen nannaa, mutta lapset ei vaan halunnu maistaa sitä. Sain lopuks nuoremman tulemaan maistamaan ja se söi kastikkeen ja maisto perunamuussia ja tsemppasi sen nielemisessä kunnes juoksi tiskialtaalle ja sylkäs sen pois. Mä naamapalmutin. Sanoin sitten että kiitos kun kokeilit ja lapsi lähti sitten alakertaan leikkimään. Sitten alkoi taistelu vanhemman kans. Sanoin sille että "joko maistat tai sitten meet huoneeseesi." ja ei vaan millään aikonut maistaa joten passitin huoneeseen. Kaveri istu siellä yhteensä 40 minuuttia (kävin välillä kysymässä että tuleeko se maistamaan mutta se alko aina itkemään ja mä lähin ulos) ja sitte mun hostäiti tuli kotiin. Kerroin sille tilanteen ja isompi juoksee huoneestaan itkien äidin luokse.

Kiitos luoja että tuo mun hostäiti on niin ihana! Se oli ihan mun puolella koko jutussa ja taisteli ton pojan kans 1,5 tuntia siitä että se maistaa ruokaa ja sen jälkeen saa jotain muuta, tai sitten se menee nälkäisenä nukkumaan. Siis ihan oikeesti, tuo lapsi on itkenyt 1,5 tuntia (+40min) sitä että se ei halua maistaa perunamuussia ja lihaa... Voi näitä lapsia. Kyllä nyt vähän ärsyttää mutta tällasia sattuu. 

Mä oon niin ihmeissäni että osaan rakastaa elämää tällaisenkin päivän jälkeen. Sieltä tuli useaan otteeseen tänään että "I don't like you" mutta en tosiaan ota sitä itseeni ja vaikka kuulin itkua ja parkumista nyt 2h putkeen niin ei se mua hetkauta. I still love my boys<3 Mun piti tänään mennä Zumbatunnille, mutta missasin sen tän episodin takia. Oon vähän pettynyt itteeni että en oo nyt käynyt salilla 5 päivään. Käyn nyt sit loppuviikon, okei? Helmi tekstaili mulle ja lähetti terveisiä että kuumia miehiä Miamissä, joten nyt oottelen tässä että pääsen kohta Miamiin hehe! Hei, huomenna jo keskiviikko ja mä aion hengata Satun kans koko päivän. Kyllä viikonloppu häämöttää jejejee!

Nyt tähän päivään sopiva laulu tulee tässä! Oon bongannut sen mun auton jesus-kanavalta:D Eli tääl on vaikka mitä kanavia ja oon tallentanu yhen jesus-kanavan mun autoon missä soitetaan tällasta henkistä shaibaa. Mut mä diggaan!

Some days, life feels prefect.

Other days it just ain't working.

So speak life, speak life,
Through the deadest darkest night.

Speak life, speak life,

When the sun won't shine and you don't know why.

Toby Mac - Speak life