PUOLIVÄLI SELÄTETTY!

Nyt on 6 kuukautta takana, ja 6 kuukautta edessä (+pari matkustusviikkoa). Helpottavaa jotenkin kun on puolet nyt alta pois niin kyllä tää toinen puoliskokin menee aika varmasti hyvin! Oon ehkä huono ihminen mutta toivon että se menee vielä nopeempaa kuin mitä nää kuluneet 6 kuukautta :D Jotenkin unelmoin vaan kokoajan suomesta ja mun ystävistä, perheestä, isovanhemmista, Helsingistä, Lappimaisemista, kesämökistä, Gina Tricosta, Amarillosta, rändom paikoista .. you name it. Mutta ehkä tää tästä kun nyt on vähemmän päiviä jäljellä kun mitä oon ollut täällä tähän asti. 183 päivää takana, 182 päivää edessä. Tuntuuhan tuo ikuisuudelta jos ajattelee että viimeiset 183 päivää on tuntunut ikuisuudelta, mutta nyt kun oon sanonu uusille auppareille että oon ollut täällä 6 kuukautta ne on ihan "WOOW mikä konkari" ja musta itestä tuntuu siltä että oon ollu tääl maksimissaan 3. Mun äiti tuli tänne aika tasan 4 kuukautta sitten, mikä on ihan hullua ajatella että siitä on 4 kuukautta?! Ja silloin kun tulin muistan että Lisa kerto mulle et se on ollu täällä 6 kuukautta ja nyt se lähtee kotiin kahen viikon päästä! Ihan crazyä! Ja sama Janinen kans, sillä on alle 4 kk jäljellä.
Sitten kun tulee toukokuu voin alkaa stressaamaan että mun vuosi loppuu kohta :D Voin vaan sanoa että vaikka täällä on tosi kivaa ja oon saanut täältä maailman kivoimpia ystäviä ja tää on kokemuksena aivan mahtava, niin auta armias sitä päivää kun mä hyppään lentokoneeseen ja laskeudun takas Helsinki-Vantaalle ja voin sanoa että "mä olen tullut kotiin." Sitä kun halaan taas mun isovanhempia ja parhaita ystäviä, pääsen painimaan mun koirien kanssa, pääsen omaan kotiin nukkumaan (en voi sanoa oma sänky koska mun pikkuveli vei sen ja mun pitää ostaa uus:D) ja S-Markettiin ostamaan irtokarkkeja, mä lupaan, se tulee olemaan mun elämäni parhain päivä. 

8 heinäkuuta, 2013. Ihana koti, ihan hassua miten oma koti tuntuu vieläkin niin läheiseltä <3 Ihan kun olisin käynyt siellä eilen!