Näkyy pieni hahmo pihan portilla. Kävelevän kotiin.

Monet aupparit lentää jouluksi kotiin. Mun paraskaveri Sveitsistä lensi kotiin tänään, mun toinen kaveri joka on aupparin Saksassa meni kotiin tänään ja samoin kaks mun saksalaista kaveria täältä lentää kotiin ens viikon maanantaina. Outoa ajatella että mä lähtisin kotiin kesken kaiken. Mä myönnän että mä en vois koskaan ikinä tehdä sitä. Mua ei sais takaisin enään kirveelläkään :D Ei siis sen takia että mulla olis täällä huono olla, vaan ihan vaan sen takia että en pystyis sanomaan heipat taas puoleksi vuodeksi ja kulkisin sen koko ajan suomessa murehtien että kohta pitää mennä takaisin. Varsinkin jouluksi se ois ollu ekstrahankalaa koska suomessa joulu on niin ihana. En osaa yhtään kuvitella sitä fiilistä mitä mun kavereilla on kun ne menee kotiin yhtäkkiä. Mä oon ollut täällä parin viikon päästä 6 kuukautta ja se on puolet mun ajasta jenkeissä. Siis lucky ne jotka pääs menemään kotiin, mutta mun mielestä on just siistiä että voin olla täällä yli vuoden yhtämittaan ja SITTEN palata kotiin ja jäädä sinne. 

Tässä äskin vuodatin taas kyyneleitä kun kirjoitin pari kirjettä. Samalla kuuntelin taas Johanna Kurkelaa ja voi morjens kun ei pysy naama peruslukemilla kun kuuntelen sitä biisiä. Onneks mulla ei oo täällä yhtään joulufiilistä niin ei tuu niin ikävä kotiin. Mä oon töissä koko päivän jouluaattona joten en voi edes olla skypen kautta mukana joulupöydässä kotona joten ei oo siitäkään huolia että tulis ikävä. Haluun vaan että joulu on nopeesti ohi että voin keskittyä uuteen vuoteen ja uusiin kujeisiin. Mun puolivuotta siis lähestyy hyvin nopeaa ja parin kuukauden päästä mulle tulee jo lentotiedot kotiin. Oho. Uskon että pahin on nyt ohitse. Eka puoli vuotta on saavutus, toinen puoli vuosi menee varmaan tosi nopeesti. Oon niin ylpeä että oon päässyt tänne asti. En haluaisi olla yhtään pidemmällä mun vuotta. Sitten kun oon ollut lomalla mun perheen kanssa mulla on enään noin 4 kuukautta jäljellä. Meneepä vuosi nopeesti. 

Eniten oon yllättynyt siitä kuinka koko Suomi tuntuu vieläkin niin läheiseltä. Kukaan tai mikään ei tunnu kaukaiselta, vaan tuntuu siltä kuin olisin ollut siellä viimeviikolla. Huomasin tänään kuinka paljon ihmisiä suomessa on jotka on mulle tosi tärkeitä mutta kehenkä en oo pitänyt mitään yhteyttä tän viime 6 kuukauden aikana. Esimerkiksi mun kummisedän perhe, mun oma kummipoika ja mun toinen kummisedän ja tädin perhe. Ne on mulle tosi tärkeitä, mutta täältä käsin on vaikea muistaa päivämääriä ja syntymäpäiviä kun en oo aina perillä mikä päivä on joten huomasin että multa meni ihan ohi kahet synttärit ja harmittaa tosi paljon. Haluun vaan sanoa että jos luette tätä että te ootte tosi tärkeitä mulle ja en oo unohtanut teitä! Varsinkin Klle, Olle ja Jlle hirveesti terkkuja! Mulla on teitä ihania ikävä <3 Täällä on vaan niin paljon menossa ja tulossa kokoajan että välillä on vaikeeta pysähtyä ja miettiä mitä suomeen kuuluu. Mulla on paljon takaisinotettavaa kun palaan suomeen. 

Nyt oon aamulla hoitanut juttuja kuntoon ja nyt lähen metsästämään viimeistä joululahjaa! Sitten tuun kotiin pakkailemaan koska tänään myöhään illalla lähdetään DChen ja otetaan yöbussi New Yorkiin! Oon taas niin innoissani että halkean! 

Tuntuu hassulta miettiä että tää kuva otettiin noin 150 päivää sitten. South Carolinan lomalta joka tuntuu siltä että se olis ollut viimekuussa vaikka se olikin 5 kuukautta sitten.

Days spent in the United States today: 165
Days until my half time: 19
Days unitl my family comes: 54