Tällaista kysymystä tuli kehiin joten aukaisen asiaa mun näkökulmasta ja mun kokemuksista! Terkkuja vaan teille keitä tässä tekstissä mainitsen, olette tosi rakkaita!
Kun ekan kerran joskus 1,5 vuotta sitten kerroin mun au pair mietteistä mun vanhemmille molemmat oli ihan että "Ei oo kyllä yhtään sun juttus, älä oo tyhmä van mee kouluun." mutta sitten mä juttelin paljon mun au pair vuodesta ja olin päättäväinen että kyllä mä tahdon lähteä.
Otin äidin mukaan Cultural Caren infotilaisuuteen jotta sekin kuulisi tästä au pair jutusta paremmin. Pikkuhiljaa tää koko au pair vuosi varmistui ja äiti ja iskä oli aika hiljaisia eikä oikein sanonut mitä tykkää koko touhusta. Mä oon kuitenkin aina ollut vähän sellainen että teen niinkuin itse parhaaksi näen ja en mä kauheesti välittänyt ees mitä mieltä muut oli. Kun mun lähtö läheni niin bongasin tietysti mun äidin aina välillä itkemässä vaikka lähtöön oli vielä moonta monta viikkoa. Eihän se tästä yhtään tykännyt eikä se vieläkään tykkää siitä että mä oon täällä mutta kyllä se pärjää kotona. Vaikka se monestikkin sanoi että "älä lähde..." niin kun tää mun vuosi varmistui niin se loppui ja se auttoi mua paljon kaikissa lähtövalmisteluissa sun muissa. Äiti on aina mun tukena. Jos oon tekstannut sille joistain mun huolista niin se ei oo koskaan milloinkaan sanonut että "nyt kotiin sieltä, kato nyt, siellä on asiat ihan huonosti" vaan se on aina ollut tukena ja tsempparina että "ei me olla mitenkään kaukana susta, ihan vaan puhelinsoiton päässä jos meitä tarvitset". Varsinkin alussa kun mulla oli kauhean ikävä niin se aina tsemppasi skypessä että "kohta me taas nähdään ja kyllä sä pärjäät, mun ihana tyttö". Vanhempien tuki on ainakin mulle tosi tärkeä kun oon täällä.
Iskä taas on nyt ehkä vähän vähäsanaisempi mies. Se ei uskonut että mä oikeesti ottaisin ja lähtisin vaan sanoi aina että "Et sä mihinkään kuitenkaan lähde." En mä oikeastaan tiedä että minkälaiset fiilikset sillä oli koko jutusta, eikä me siitä kauheesti ees iskän kans juteltu. Kyllä iskäkin aina kyselee kuulumisia ja juttelee mulle skypessä täällä.
Mun isovanhemmilla on mun elämässä suuri merkitys. Mä oon niin onnekas että mulla on kaikki neljä isovanhempaa jäljellä. Mun mielestä mä oon tosi läheinen kaikkien kanssa ja rakastan kaikkia ihan suunnattomasti. Mun äidin vanhemmat, eli moffa ja mommo, oli tosi tosi positiivisiä mun lähtöä kohtaan. "Kuule hyvä päätös, tuosta on varmasti apua sinulle tulevaisuudessa. Kannattaa matkustaa ja oppia kieliä." Ne on alusta asti ollut tosi tsemppareina Au Pair vuotta kohtaan ja se auttoi tosi paljon kun sain moffan ja mommon "hyväksynnän". Älskar er såååsåååsååå mycket!
Mun mummi ja vaari taas oli vähän vähemmän innostuneita. Mummi oli ihan kunnolla vastaan ja sen mielestä se oli huonoin idea koskaan. Tottakai mä tiedän että se on sen takia että ne rakastaa mua ja ei halua päästää mua "vaaralliseen amerikkaan" ja että ne haluaa että mä oon suomessa. Se on niin tyypillistä mummia että se ilmaisee vahvasti mielipiteensä! Ihana paras mummi. On ihan hirmuisen hirvittävän ikävä mun mummia ja vaaria!!!
Loppujen lopuksi tää oli ihan mun oma päätös. Hain kouluun keväällä ja sain koulupaikan joten sekin on jo odottamassa mua. Voihan se olla vaikeeta kulkea "vanhempia vastaan" mutta se myös vahvistaa koska sä et voi koko elämää kuunnella liikaa sun vanhempia. Tottakai niitä pitää kuunnella, mutta loppujen lopuksi se on sun matka. Mun mielestä olis outoa jos vanhemmat olis heti sillai että "joo just paras idea, läheppä ihmeessä" :D Tietenkään kukaan vanhempi ei halua olla lapsestaan erossa. Mä voin just suositella tuota että avaa Au Pair juttua mahdollisimman paljon vanhemmille ja pitää ne mukana ja perilllä asioista. Se voi kestää vähän aikaa että ne hyväksyy asian, mutta jos oot päättäväinen ja näytät että tätä mä haluan, niin eihän ne voi pitää susta kiinni. Mä ehkä vähän odotin että mun vanhemmat hyväksyis asian heti ja suutuin kun ne oli sitä vastaan, mutta nyt ymmärrän paremmin.
Ihana ku teit tän postauksen, kiitos paljon! Helpotti huomattavasti ku huomas, ettei se todellakaan oo kaikille vanhemmille heti sellanen "joo tottakai, senkus meet hyvä idea" juttu vaan, että koko prosessinkin ajan saattaa olla vähä surulliset fiilikset. Oon alkanu ite vähemmän nyt juttelee lähdöstä ku oon huomannu miten ne "vaivaantuu" asiasta nykyään, mutta nyt taidanki jatkaa taas asiasta keskustelua ja informoimista. Etenkin ku mun hostperhe taitaa nyt tällä viikolla varmistua täysin. Ainaki sen tyyppistä viestiä on nyt ollu ni uskon, että ne tässä lähipäivinä varmistaa koko asian ja sit onki asia jo aika tosi varmalla pohjalla... Ehkä ne viimestään siinä kohtaa tajuaa, että oon oikeasti lähdössä ja lakkaa keksimästä syitä miks pitäis jäädä Suomeen... Noh katsotaa :) Eihän se helppoa oo olla erossa lapsestaa, eikä se oo helppoa olla erossa vanhemmissaan. Mut ei se oo loppuelämä.. Todennäkösesti mun porukat kuitenki 1-2 kertaa tulis käymään moikkaamassa muo. Eiköhän tämä tästä! Ihana ku teit postauksen, kiitos tosi paljon!! Heti parani mieli ku huomas ettei se lähtö kaikkien vanhemmille mikää helppo juttu tooodellakaan ole... :)
VastaaPoistaMä lupaan, alkujärkytyksen jälkeen niin ne pärjää! Loppujen lopuksi tää vuosi on niin lyhyt aika, tuut tulemaan takaisin nopeempaa kun uskotkaan! Mihin päin oot menossa!? :) Onnea ja tsemppiä ja kaikkea! Ota yhteyttä jos sulla on muita kysymyksiä tai ihan mitä vaan asiaa :)
PoistaOon nyt viettämässä viikonloppu vanhemmilla ja otin nyt asian puheeks niiden kanssa... Sanoin, että perheen kanssa asiat on nyt siinä mallilla että jos hostdadin kanssa vielä klikkaa niin on aika käydä "se" keskustelu. Eli todennäköisesti tänä viikonloppuna virallistetaan meijät Final Matcheiksi.... No itkuksihan se meni. Äiti ei osannu sanoa oikeen mitään ja iskä sano suoraan että ei halua mun lähtevän, mutta tukee kyllä kun lähdön aika tulee. Lisäks ne heitti muutamia ihan hyviä pointteja siitä että ne ei ite vois mitenkää kuvitella itteään asumassa toisen nurkissa edes viikkoa ja miten siellä ei voi kotona kuitenkaan olla oma ittensä yms. Ja että mitä sitte ku mulla tulee huono päivä siellä, että ei ne pysty muo täältä tsemppaa eikä ne välttämättä haluais kuulla mun huonoista päivistä koska sitte ne ite täällä suree ja mietiskelee että mitenhän se lapsukainen sieltä pärjää. Tuli vaa jotenki taas toooosi huono fiilis ja sellanen tunne et onkoha lähdös mitään järkeä yms. ja muo ärsyttää se koska mä HALUAN lähteä.. Mut kyllähä mä sen tiedän et tuun aiheuttaa vanhemmille suurta tuskaa lähtemällä ja tiiän et niiden puoleen ei viittis joka kerta siellä jenkeissä kääntyä kun on pahamieli... Koska sitte niillä ois 100 kertaa pahempi mieli täällä suomessa ku ne ei vois tehä mitään parantaakseen mun oloa... Äääh. Tää nyt on tätä tunteiden vuoristorataaa.... Ku tiiän et siel tulee kuitenki olee niit tosi ikäviä hetkiä ja tuun kaipaa perhettä ja tulee olee huonoja fiiliksiä... Ni ooon aina tähän asti tottunu perheeltäni pyytää apua et kenen puoleen mä sit siellä kääntyisin....
PoistaOon Delawareen tulossa. Mä itseasiassa aikaisemminkin laitoin viestiä ku kysyin siitä et ku siel ei nii paljon oo Auppareita. Et nykysen aupparin mukaan 45 minuutin päässä lähin. Mut otin yhteyttä LCC:hen ja juttelin hostmaman kans ja todellisuus on kuulemma vähän eri. Onhan se totta et vähemmän siellä niit auppareita on mut noiden ryhmäs on joku 15 au pairia ja kaikki noin 30 max 60 minuutin päästä toisistaan. Ja se hostmom sano et se niide nykynen auppari on TOSI epäsosiaalinen eikä yhtää nää vaivaa tutustuakseen kehenkään. Et aikasemmilla ei oo ollu ongelmaa kavereiden löytymisessä. Ja oon tosi hyvin nyt klikannu sen perheen kanssa ja ne lapset on mitä ihanenpia. Ni uskon kyl et ei tuu olee mulla ongelmia kavereide löytymisessä tai muussa :) ku jos 30 minuutin matkan päässä on tosi moni ni eihä se oo matka eikä mikää ku on auto kuitenki käytös paljon...:) Eli sen puolesta on nyt jo paaljon paremmat fiilikset. Ja washington dc:hen on joku 1,5h matka et voisha sitä siellä nähä myös muitaki auppareita välil esim. viikonloppusin ;)
Joo mä ymmärrän kyllä hyvin ton sun vanhempien tuskan ja voin ymmärtää miksi ne reagoi noin. Mutta täällä on PALJON auppareita jotka asu omillaan ennenkuin tuli tänne ja kaikki on sopeutunut ihan hyvin. Ei, ei tää tietenkään oo sama asia kun oma koti, mutta kyllä täällä pärjää. En mä koskaan voi alusvaatteillani pomppia ympäri tai vaan laulaa ja tanssia täysiä niinkuin yleensä kotona tein, mutta ei se haittaa. Tää on erilainen koti.
PoistaMusta kyllä tuntuu että sitten jos ja kun sulla on huono päivä ja tarviit niiden tukena ne ois ihan varmasti sun tukena. Ei ne halua että sulla olis paha mieli täällä ja ainakin mun äidin whatsapp viestit auttaa ihan huimasti, tai kun kaverilta tulee että "Älskar dig Mia" niin se auttaa paljon enemmän mitä uskois! Että kyllä ihan varmasti pystyy tsemppaamaan sua jos ne vaan HALUAA.
Musta tuntuu että sun vanhemmat tarvii vaan aikaa sulattaa asiaa. Koska mun mielestä sun pitää todellakin lähteä jos haluat!! Aina on niitä, mitä jos sitä ja mitä jos tätä, mutta ei sen takia kannata olla lähtemättä. Kyllä, vanhemmillasi tulee olemaan ikävä sua, sulla tulee olemaan ikävä niitä, mutta kyllä te kaikki pärjäätte :) Ne/sinä on /oot vaan puhelinsoiton päässä jos jotain tarvitsee!
Eli nyt vaan tsemppiä ja ole vahva! Toi perhe kuullostaa just siltä miltä pitää että teillä "klikkaa" hyvin ja että lapset on ihanat! Meidän hostmomilla ja sen vanhemmilla on muute Delawaressa rantatalo :D
Cultural Carelta sai kans sellasen vihon missä luki jotain vanhemmista ja siitä miten vanhempien pitää valmistautua tähän. Nyt en tiedä yhtään minkälaiset välit sulla ja sun vanhemmilla on, mutta jos mä oisin sä mä vaan varmistaisin perheen ja sanoisin että "noni nyt meitsi lähtee kohta, rakastan teitä, mutta mä todella haluan tehdä tän olitte te mun tukena tai ette" :DDDDD Noniin aloin sanelemaan tässä repliikkejä XD MORJENS MIA
Ei mutta emmä jokaista pahaa mieltä pura ees vanhempiin. Tosi iso osa menee kans vaan kavereille täällä jos joku asia vituttaa. Ja tekisitpä mitä vaan, niin kyllä ne sun vanhemmat sua rakastaa, älä anna niiden seistä sun tiellä :)
Kyllä ne sen hyväksyy, jossain vaiheessa ainakin :) TSEMPPIÄ! Sä tuut katumaan isona jos et lähtis.
Tässä mun lempiquote vielä sulle :)
“Twenty years from now you will be more disappointed by the things that you didn't do than by the ones you did do. So throw off the bowlines. Sail away from the safe harbor. Catch the trade winds in your sails. Explore. Dream. Discover.”
Ah, paljon taas kiitoksia sun viestistä <3 En nyt viestin luettua vastannu ku haluin nähä miten tilanne nyt etenee tän viikonlopun aikana. Ja hyvinhän se eteni. Perjantai vaa tais olla sellanen "wake up call" äidille ja iskälle et toi tyttö oikeesti on tosissaan ja oikeesti on lähdössä. Kyl ne nyt on jo "rauhottunu" asian kanssa ja eilen ku oltiin joulumarkkinoilla äidin kanssa ja tavattiin siellä tuttuja ni kyllä se niille ihan innolla ja vähän ylpeydelläkin (ja toki myös haikeudella) mun suunitelmia kertoili :) Eli eiköhän se siitä ja eiköhän me kaikki pärjätä.
PoistaMulla on ollut aina tosi läheiset välit mun vanhempiin ja ne on mun suurimmat tukipilarit elämässä. Mulle on paljon normaalimpaa avautua vanhemmille ku kavereille, että ehkä sekin omalta osalta vaikuttaa niiden huoleen. Oon tosi "tunteikas" ihminen ja kun menee huonosti ni tuntuu et menee TOSI huonosti mut kun menee hyvin ni tuntuu et menee TOSI hyvin. Välimaastossa elelen aika vähän :D Et ehkä sekin niitä jännittää kun osaan aika hyvin "ylireagoida" kun on pahamieli ja ehkä ne sitte jännittää et soitan niille aina heti ku on pahamieli ja sitte ne on iha paniikissa kun ne luulee että mulla oikeesti on joku HÄTÄ vaikka oikeesti ois vaan ikävä :D mutta tää on yks asia minkä toivon kehittyvän ton vuoden aikana!! Se että ei aina tee kärpäsestä härkästä heti vaan odottaa et rauhottuu ja huomaa et hahah eihä se ollukkaa nii kamalaa :D Koska mä oon sellanen tuuliviiri välil tunteiden kans et ei hyvää päivää... Eli ymmärrän siltäkin kannalta äidin ja iskän huolen kun on sitä tullu soiteltua mm. saksan lentokentältä itkusilmässä kun myöhästyinjatkolennolta ja piti asua vuorokausi lentokenttähotellissa, enkä löytäny mun matkalaukkua, ihan ku äiti ja iskä ois osannu auttaa yhtään suomesta käsin... (tästä on onneks jo mooonta vuotta aikaa mut silti) :D
Mutta nyt tässä ollaan jo siis paljon paremmilla fiiliksillä! Iso kiitos siitä myös sullle :) Kyllä mä sinne tuun ja piste! :) Näitä huonoja fiiliksiä tulee salee olee paljon mut vähintään saman verran hyviä ;)
Uuu, ehkä meidänkin tiet siellä amerikan suunnalla ehtii vielä siis kohtaamaan ennen ku sä palaat takas suomeen :) Never know.
Pidä hurrjan hauskaa ja hyvää joulunodotusta!! :) Tsemppiä sinne!! :)
Katsos vaan! Kyllähän tuo tuosta! :)
PoistaJa just niinkuin sanoit, tuo asia varmaan kehittyy ens vuonna hirmuisesti! Täällä kasvaa ja oppii niin paljon itsetään ja elämästään. Täällä kans oppii olemaan ilman sitä vanhempien tukea koko ajan, mulla on ainakin sellanen fiilis että mä pärjään ihan hyvin itsekkin. Ja just kun esim myöhästyttiin lennolta Chicago-New York kun tulin tänne niin silloinki olin heti et "NONI MIA, eka vastoinkäyminen, nyt hoidetaan tämä itse!!!" ja hyvin se meni.
Ja niinpä! Ja varsinki jos tuut Delawareen ja tulisit viikonloppuna käymään DCssä niin todellakin voitais nähdä!
Sulle kans ihanaa joulua <3 Nauti siitä suomen joulusta!!! Se on jotenkin paljon mukavampi kuin täällä päin :D
Hassua lukea, että sulla on porukat ollu tollein vastaan, kun meillä äiti vähän niin ku vaan tuli, että nyt ois tämmönen mahollisuus ja kyllähän sinä nyt lähet kouluun kyllä ehtii myöhemminki :D
VastaaPoistaMutta hyvä, ettei sullakaan kuitenkaan oo jääny unelma toteuttamatta muiden mielipiteiden takia, vaikka vanhempia kannattaa aina vähän kuunnellakki, vaikka ollaankin "aikuisia" ;)
Hahaha oliko oikeesti?! Chill äiti :DDDD Kyllä mä niitä kuuntelen, teen vaan sitte kuitenki oman pään mukaan haha!
PoistaMamma har aldrig sagt "älä ole tyhmä" åt dig. Ville inte att du sku fara pga att jag visste att jag kommer att sakna dig men jag sa aldrig "älä ole tyhmä."
VastaaPoistaPuss <3<3<3 Saknar dig min bästa <3<3<3
Ihana tää teksti, mun pitäs ehk jutella iskän kans asiast, et se hyväksyis tän :) mun äiti on ollu kyl alust asti, silloi ku muutama vuos sitten aloin täst puhuu, et tietty lähet kattoo maailmaa ja et se tulee olemaa tosi hieno ja hyödyllinen kokemus tulevaisuutta ajatellen :)
VastaaPoistaLuulen, et meijän äitil on osittain se, ettei sitä oo päästetty silloin nuoren ite lähtee.. Ja sitte tietty, et kyl se pääsee mua sinne sit kattoo!
Joo musta tuntuu että joka vanhemmat ottaa tän omalla tavallaan! Mun mielestä auttoi just se että ne oli perillä asioista! Mutta just hyvä kun on tuollainen asenne! Varmasti tukee sitte sua jos/kun tulee huonoja fiiliksiä :)
Poista