Hitsi että oli kaiken kaikkiaan ihan huippu viikonloppu! Yks parhaista tähän asti ihan varmasti! Oon ihan innoissani kun saan jakaa mun viikonlopusta tänne :DDD On mulla halvat huvit kun tuun iloiseksi siitä kun saan kirjoittaa ja laittaa kuvia mun elämästä. Sori, en mitenkään saa kaikkia huippuhetkiä alaskirjoitettua, muttä tässä tulee nyt pääjutut.
Heräsin lauantaina siis 5:20 ja 6:20 lähettiin meidän pihasta minä, Abby, Janine ja Jenny ja ajettiin metrolle! Metrolla DChen ja DCssä bussiin. Matkalla koti Pennsylvaniaa katottiin Sex and the City leffa joten se meni mukavasti.
Eka stoppi oli Lancaster, Pennsylvania. Sellainen hassu pieni kaupunki. Käytiin jossain Market Placessä missä myytiin nyt kaiken näköistä mutta minä ja Helmiina päädyttiin vaan kattelemaan ympäri ja ihailemaan Amishpoikien hiustyyliä :D Sori ei valitettavasti oo kuvaa, koska amishlaiset ei halua että niitä kuvataan, mutta täydellinen pottakampaus on se sana!
Sitten matka jatkui johonkin pikkukylään missä käytiin vanhalla Amishlaisella farmilla joka oli muutettu museoksi. Siellä sellainen suloinen (mutta tylsä...) mummeli joka kertoi meille amishlaisten elämästä. Mulla meni kyllä kaikki ihan ohitse koska en jaksanut kuunnella... Hups. Oli muuten hassua koska siinä vieressä oli TARGET ja Targetin pihalla oli Amishlaisille tarkoitettu heppakatos mihin ne jätti vaunut ja hevoset kun ne meni ostoksille. Mä luulin että ne ei käy normaalissa kaupassa mutta kyllä ne selvästi käykin?
Siinä tuli perhe kauppaan!
Seuraavaksi oli tiedossa "lunch amish-style". Ihanaa kotiruokaa tosi kivassa paikassa. Oli tosi kivaa syödä yhdessä ja ruoka oli nannaa! Oli tositosi kiva lunch!
Siinä ruokaa! Jälkkäriksi jätskiä, suklaakakkua, Schoufleepie (joo ei kirjoiteta noin XD) ja omenaleivosta.
Koko tuo Lancaster county oli aikalailla vaan peltoa ja sitten siellä näkyi niiden amishlaisten farmeja. Mä yllätyin siitä että noi amishlaiset asuu periaatteessa ihan normaalien ihmisten keskuudessa, mutta niillä ei vaan oo sitten just esim sähköä talossa. Mä olin odottanut että ne asuu sellaisissa "only for amish"-pikkukylissä mutta ei, Amishlaisten naapureina löyty kyllä kans ihan "normaaleja" kansalaisia.
Tässä vaiheessa jos ketään ihmetyttää miks mulla ei oo kuvia amishlaisista on koska ne ei tahdo että niistä otetaan kuva, ja aina pitää mennä kysymään jos niistä saa ottaa kuvan.
Tästä jatkettiin vielä "quilting" kauppaan. Eli siis käsintehtyjä päiväpeittoja, tyynyjä, laukkuja jotka tehdään "pienistä kankaan paloista". Tyyliin kaikki katto silmät ihan isona että WOOW mitä tavaraa, mutta meitsi oli vähän sillai että "jaaaa....". Mulle tuli vaan toosi ikävä mun mommoa, koska se on tehnyt näitä quilting peittoja, tyynyjä ja laukkuja jo varmaan 15 vuotta ja tuolla kaupassa tuoksui sellainen samanlainen kankaantuoksu kuin mommon kotona. Mulla on kotona varmaan 3 quilting päiväpeittoa jotka näyttää tosi samanlaiselta kun tuolla kaupassa ja oli ihan yhtä hienosti tehtyjä kun peitot kaupassa, jotka mun oma mommo on siis tehnyt. Noi maksoi siis 500-1000$.
Siellä oli ihanan söötti pariskunta jotka on "mennonites", elikkä vähän amish tyylisiä mutta vapaampia. Ne kertoi tosi avoimesti mennoniiteistä ja amishlaisista ja oli kiva jutella niiden kanssa.
Sitten olikin jo aika hypätä bussiin ja suunnata Philadelphiaan! Matka kesti melkein kaksi tuntia ruuhkien takia joten mä vedin sikeitä.
Philadelphia on mun mielestä tosi erilaisen oloinen kun DC tai NYC. Ennenkuin meidän opas päästi meidät bussista ulos se varoitteli varmaan ainakin viis kertaa että "muistakaa että täällä pitää olla varovainen, ettekä todellakaan sitte kävele täällä ulkona yöllä yksin." ja sitten se kertoi sellaisesta buumista että Philadelphiassa (ja DCssä ja NYCissäkin kuulemma) liikkuu sellaisia porukoita jotka vaan sattumalta valitsee uhrin ja hakkaa sen sairaalakuntoon, että jos me nähdään joku outo porukka niin pitää heti poistua nopeesti paikalta ja juosta jonnekkin sisätiloihin. Jos käytän suoraa quotea "...if you see a group like this, then GET THE HELL away from there." Tätä kutsutaan "Knockout game"iksi. Welcome to America!
Mähän olin ihan pissat housuissa että NYT ME KUOLLAAN kun lähettiin kävelemään kauppaan. Hoin kokoajan Abbylle, Amalle ja Julielle (jotka asu mun huoneessa) että "we'll probably die tonight" xD. Tuli mieleen Jenni Vartiainen, mä en halua kuolla tänä yönä.
Mähän olin ihan pissat housuissa että NYT ME KUOLLAAN kun lähettiin kävelemään kauppaan. Hoin kokoajan Abbylle, Amalle ja Julielle (jotka asu mun huoneessa) että "we'll probably die tonight" xD. Tuli mieleen Jenni Vartiainen, mä en halua kuolla tänä yönä.
Päätettiin että vastoin kaikkia varoituksia (rebels) niin me lähetään ulos Philadelphian yöhön kuitenkin. Vaihdettiin vaatteet ja vähän meikkiä naamaan ja sitten taksilla baariin Philadelphian syrjäkadulle! Tässä tulee nyt sitte näitä peilikuvia.
New friend, Danish Julie!
Huonetoverit! Denmark, Finland, Australia & Denmark.
Otettiin siis taksi klubille nimeltä BLURR. Se on kait Philadelphian ainoa K18 klubi. Se sijaitsi sellaisella syrjäisellä kadulla pääkadun lähettyvillä mutta onneks saatiin vartija kävelemään meidän kans loppumatkan. Muistan että muut tytöt kerto että mua pelottaa olla täällä niin se sitte käveli meidän kans sinne :DDDD
Se klubi oli sellainen perus klubi mutta ihan täynnä tummaihoisia. Aikaisemmin suomessa mua ahdisti tummaihoiset. En katso itseäni rasistiseksi, mutta mua kyllä ahdisti jonkun Amarillon tummihoiset kaverit siellä heilumassa. Nyt kun jenkeissä ollaan niin oon jotenkin tottunut siihen että tummaihoisia on jokapuolella ja olin vaan sillai että "okei.". Koko baarissa oli ehkä 5 vaaleaihoista jäbää. Mutta siis ei elämä miten hyvin ne tanssi!!! Ihan crazyt movesit! Tanssittiin siellä sitten joku 2 tuntia kunnes otettiin taksi takaisin hotellille Julien ja Aman kans. Abby jäi vielä viihteelle, mutta Abby on vanhempi ja siellä oli paljon muita auppareita joten me jätettiin se sinne ihan ok mielin ja kyllä sekin löys kotiin mun viekkuun nukkumaan sitten myöhemmin :D
Tavattiin baarin vessassa Philadelphialainen tyttö joka oli ihan että "Yeah Finland and Denmark, let's take some pictures!!" ja peilikuvat jatkui. Ihan hauska tapaus kylläkin!
Janine ja Jenny! Vihdoinkin saan esitellä kauniin Janinen kaikille! My first friend in the states<3 Jennyn oon tavannut pariin kertaan aikasemmin, se on Janinen paraskaveri täällä!
Tultiin kotiin siinä 1:15, ostettiin aulasta kaksi pussia Doritos sipsejä ja tultiin huoneeseen. Käytiin kaikki suihkussa ja hypättiin sänkyyn. Meidän huoneessa oli siis kaks 120cm leveää sänkyä ja 4 ihmistä. Sängyissä oli vaan yks peitto joten voi raukat jotka ei tuntenut ketään ja jotka joutu nukkumaan samassa sängyssä ja saman peiton alla jonkun ihan rändomin kans. Mulla ei ollut ongelmaa koska nukuin Abbyn kans!
Siinä oli ihan huippu lauantai! Huomenna kerron sunnuntaista, nyt kello on jo 11 ja mun on aika alkaa nukkumaan. Sain kans ihan kivoja uutisia äsken kun tulin kotiin. Niistäkin lisää huomenna! Huomenta Suomi, toivottavasti teidän maanantaista tulee huippu!
Hei Mia ja kiitos ihanasta blogista! Oon lukenu sun jokasen postauksen ja sun blogi on ihan mun lemppari kaikista Au Pair blogeista. Nyt tarviinkin sun neuvoa/"rauhoittelua", eikös sulla ollut kans miljoona matchiä ennen kun löysin "sen oikean"? Mulla ois haaveissa päästä maaliskuussa lähtemään ja mulla on tällä hetkellä KUUDES match menossa ja alan turhautumaan... Perhe vaikuttaa sinäänsä ihan ok:lta, muutamat asiat ehkä mietityttää. Oon niiden kanssa vasta vaan sähköposteillu ja saanut ehkä vähän epäystävällisen kuvan verrattuna muiden matchien sähköposti viesteilyyn mutta tarkotus oli että en tuomitse perhettä ennen kun juttelen skypessä. Mut otin kuitenkin jo yhteyttä niiden nykyiseen Au Pairiin ja se viihtyy perheessä kuitenkin tosi hyvin MUTTA sillä ei oo yhtään kaveria siellä... Koska lähin auppari on yli 45 minuutin matkan päässä.... Mä en todella tiedä miten selvisin vuodesta ilman Au Pair kavereita... Alankin olee tosi turhautunut tähän matching prosessiin.. Mulla 2 ekaa perhettä ei ottanut ollenkaan yhteytä, kolmas oli täydellinen ja oltii melkee finalit toisellemme mutta sit niiden nykynen auppari joutuki lähtee kotii ja ne tarvii uuden ennen ku mä voin lähteä eli ei, neljännen mä tyrmäsin ennen ku ees juteltiin (teini-ikäset pojat ja yh iskä), ja viidennes ois halunnut mut finaliks mut mä en vaa tuntenu et se oli mun perhe... tuntuis kamalalta nyt tää kuudeskin perhe hylätä mun aloitteesta... :/ Miten sä selvisit ku sullakki kesti niin pitkään löytää perhe?
VastaaPoistaKaunis kiitos! Päivän kohokohtia kun lukee tällaisia kommentteja!! :)
PoistaVoi mullakin oli niin turhautumisen tunteita!!! Ymmärrän sun tilanteen ihan täysin. Mä siis aloitin matchingprocessin joskus helmikuun vikoina päivinä ja final match varmistu joskus toukokuussa? Eli 2,5 kuukautta siinä meni ja KUUSITOISTA matchiä joista juttelin skypessä 5 perheen kanssa. Musta alkoi sitten pikkuhiljaa tuntumaan siltä että "moimoi aupairvuosi, en jaksa enään etsiä perhettä kun tää on niin turhauttavaa" kun kaikissa oli jotain vikana.
Tuosta perheestä missä on lähin auppari yli 45min päässä, mä en valitettavasti voi sanoa että suosittelen... Siis täällä eletään puoliksi kavereiden puolesta. Ei kukaan jaksa lähteä arkipäivisin moikkaamaan ketään noin pitkälle. Mulla ainakin hajoo pää jos en nää kavereita arkipäivinäkin, joten mä ihan oikeesti suosittelen että mietit tarkkaa tuota että siellä ei oo oikein muita auppareita! Amerikkalaisia meidän ikäisiä on vaikea löytää, koska kaikki käy jossain collegessa, eikä asu enään kotona... :/ Toivoisin kovasti että mä löytäisin amerikkalaisia kavereita muttakun ei niitä näy missään?!
Vinkkinä en pysty sanomaan muuta kuin että BEEN THERE, DONE THAT ja että täytyy vaan jaksaa toivoa ja uskoa että se sun final match tulee. Mulla oli ehkä kans vähän liian kovat kriteerit mun perheelle ja loppujen lopuksi ei mun perhe kaikkia kriteerejä täyttänyt, mutta asiat on täällä kuitenkin hyvin! Mutta siis mä löysin perheen 50 päivää ennen lähtöä, joten sulla on vielä hyvin aikaa :) Kannattaa yrittää olla yhteydessä jokaiseen perheeseen, mutta samalla ei kannata tuhlata aikaa perheeseen josta näet jo valmiiks että "ei oo mulle". Avoimesti vaan!
Kärsivällisyyttä kamu!! Kyllä se perhe sieltä tulee, ihan varmasti. Mä olin kans pariin otteeseen sillai että "nyt ei oikeesti jaksa enään" mutta jatkoin ja jatkoin ja sieltä se final match tuli! Eli siis muutkin on ollut sun tilanteessa ja löytänyt perheen, kyllä säkin ihan varmasti sen löydät kunhan et luovuta! TSEMPPIÄ!!!! :)
Ah ihanaa kiitos paljon tsemppi vastauksesta!!
VastaaPoistaOnhan se totta et onhan tuo tosi pitkä matka, tosin laitettua lcc:lle viestii se ilmotti että kyllä vähän alle 30 minuutinkin päässä on kamuja mutta se perheen nykynen auppari vaan on aika epäsosiaalinen eikä siks niiden kanssa kaveeraa... Noh mä nyt annan pari päivää aikaa itselleni pohtia asiaa ja koitan edes kerran skypettää perheen kanssa ennen ku teen lopullisen päätöksen. Täl hetkel oon ehkä 30% varma et haluun tohon ja 70% että en :D joten sais aika mullistava puhelu olla et menisin... Kattellaaan....
Kiiitos vielä tsemppauksesta! Tsemppiä sullekkin sinne ja pidä hurrrjan hauska loppuvuosi!! :)