Aupparin keskiviikko ja kekseliäs otsikko taas jälleen, hyvä luoja xD Eiku ihan tosi, mun päivät on täällä aika samanlaisia joka päivä, mitäs nyt vähän eri kavereita nään tai sitte en nää. Tällaista se au pairin elämä on arkipäivisin, rutiineja, rutiineja ja vielä enemmän rutiineja. Tehdään samoja asioita joka ikinen päivä, samoihin aikoihin. Mutta ei siinä mitään. Tykkään olla täällä. Pojat oli niin helppoja tänään ja hyvällä tuulella. En tiedä jos uskallan sanoa mitään siitä että meillä synkkaa nykypäivinä niin tajuttoman hyvin, koska nyt kun sanoin niin ihan varmasti tulee huomenna maaaailman raivokohtaukset :D Kun pojat oli viety kouluun mä katoin Uutta Päivää ja lähin sitte siivojiia karkuun ensin lähi Old Navyyn (missä en ollu käyny koskaan aikasemmin) ja sitten mallille. Tän jälkeen ajoin Lauran luokse ja hengasin siellä jutellen joku 1,5 h Lauran ja sen ihanan suloisen hostlapsen kanssa.
Ihanaa kun siivojat on käyny. Siinä näkyy kans mun pullukka unikaveri :DDDDD Oon ihan tosissani halinu sitä koko yön läpi viimeyöt.
Joulupukki siellä. Sellossa ja Jumbossa on kans aina joulupukki paikalla, mutta siellä se on ilmainen! Satu kerto mulle että toi maksaa joku $50 (?) jos haluu pukin juttusille!
Tulin kotiin Lauralta, katoin uusimman Ravenswood jakson ja nukuin puoli tuntia. Sitten hain pojat ja iskä oli tänään joku 30 min ajoissa joten ei ehditty katsoa muumeja :( Se on oikeesti kivaa vaan istua autossa ja katella muumeja poikien kans sen puoli tuntia ennenkuin iskä sapuu paikan päälle.
Täällä on muuten niin hassua kun puissa ei oo enään melkeen yhtään lehtiä, mutta nurmikot on ihan normi vihreet.
Siivojat oli löytäny jostain avaamattoman salmiakkirasian ja ei luoja kun taas maistui jonkun 5 viikon jälkeen!! En oo saannut kunnon salmiakkia 5 viikkoon ja olipas suolaista :DDDDD HAHA!
Illalla katoin taas lisää Uutta Päivää ja pesin pyykkejä kunnes Nele tuli hakemaan mut sen isolla minivanilla. Mentiin taas Lauralle ja Laura, Kim ja Nele leipo jonkun saksalaisen jälkkärin, eli ihan selvä diabetes kakku. Meillä on huomenna aupparimeeting ja kaikkien pitää viedä sinne oman maan jälkiruoka. MIKÄ ON SUOMALAINEN JÄLKKÄRI?! Mun pitää kokkailla huomenna päivällä... Ajattelin että jos en _MITÄÄN_ muuta keksi niin teen sitte mutakakun, koska näillä ei oo täällä sellaista. Näillä on vaan brownieta mikä on nyt kind of mutakakku mut ei kuitenkaan. Haluisin tehdä mustikkapiirakkaa, mutta siinä on idena ne suomalaiset mustikat, nää pensasmustikat täällä on pahoja.
Kun kakku oli valmis istuttiin ja juteltiin vielä joku tunti ennenkuin Nele taas heitti mut kotia.
Kiva päivä oli vaikka se tuntuikin hirveen pitkältä?! Ei oo oikeesti pitkään aikaan tuntunu päivä näin pitkältä :D Hassua. Huomenna on täysohjelmaa koska koko ilta menee aupparimeetingissä syödessä. En syö aamupalan jälkeen mitään huomenna, niin voin tankata kaikkia jälkkäreitä ihan kybällä huomenna.
Siellä on kohta aamu ja mä alan nyt nukkumaan! Öitäääh!
Eiku ostat pakastealtaasta mustikoita, ni tulee ihan samanlainen piirakka ku suomessaki!
VastaaPoistauuuh tuota en oo ees ajatellu!
PoistaHyi ne pakastemustikat oli ihan perseitä!! Yäk sentään yritin syödä puuron kaa mut piti heittää meneen oli ihan hirveitä!! Piirakassa en sit tiiä..
PoistaGlögi ja piparkakut, mämmi, vispipuuro
VastaaPoistaHAHA voisin just nähä kaikkien ilmeet ku suomityttö tuo mämmiä jälkkäriksi XDDDDDDDD vispipuuro ois jees, mutta en tosiaan tiedä että saako täältä mitään sen tapaista ees. Tuo mämmi ois hauska kyllä...... :D
PoistaRakastuin sun kaulahuiviin! <3 Mistä se on?! Mulla on selkeesti joku ihme juttu noihin ton tyylisiin huiveihin tällä hetkellä... :D
VastaaPoistaNo kuule se on sun onnenpäivä, SE ON H&Mstä!! Näin saman huivin tässä pari päivää sitte yhen suomalaisen bloggarin kaulassa joten nyt tiedät mihin sun pitää suunnata! Toi on niin ihana, käytän sitä joka päivä kaiken kanssa :D
PoistaKoska oot sen ostanut? Oon kierrelly useammassa H&M:ssä enkä oo löytänyt, nyyh. Oon aika epätoivonen tapaus, hahah! :D
Poista:O ostin ton ehkä joku 4 viikkoa sitten? Harmi jos ei löydy! Oli 3 eri väriä!
PoistaOkei :O Täytyypä vinkata siskolle joka on menossa vklp Helsinkiin shoppaileen jos koittais vilkuilla sitä mulle sieltä :)
PoistaLuin jonku toisen suomi auparin plogia ja se oli tehny lusikkaleipiä..nehän on vanha suomalainen pikkuleipä eli jälkkäri..tee niitä? luulis et helppoja..googleta ohje :)
VastaaPoistaGoogletin ja näytti hyvältä! Toi on hyvä idea, pitää vielä kattoo mitä niihin tarttee ja toivottavasti ne ei ois liian vaikeita tehdä koska mä en oo mikään leipuri.... :D
PoistaMoikka! Ekaks pakko sanoa että sulla on ihan mahtava blogi! :) Oon itsekin ajatellut lähteä au pairiksi jenkkilään ja sun postaukset todella kannustaa lähtemään. Kiitos että kirjoitat usein ja kerrot kaikista fiiliksistä. Mulla ois muutama kysymyskin. :) Oletko koskaan katunut lähtöäsi? Tuntuuko koti-ikävä välillä ylitsepääsemättömältä, että tekisi mieli lähteä kotiin? ( itse meinaan samastun täysin suhun äiti-ikävällä) Miten nopeasti sopeuduit elämään sinne? Onko teillä läheiset välit isäntä perheen kanssa? Pystytkö puhumaan koti-ikävästäsi host-äidin kanssa? Oliko sulla hyvä englanti kun tulit vai takkusiko ja tuntui ettet ymmärrä? ( hehe mitä kysymyksiä :D)
VastaaPoistaMua itteäni pelottaa eniten just toi koti-ikävä ja kielitaito.
Huh miten sekava kirjoitus, kiitos jos jaksat lukea ja vastata :)
Terveiset Turusta ja paljon voimia sinne <3 pidän sulle peukkuja täällä.
-Katri-
Morjensta ja kiitos, kiva että tykkäät!:) Yritän kirjoitella mahdollisimman avoimesti, jotta tästä touhusta sais realistisen kuvan koska jotkut aupparit kertoo vaan niistä huippukokemuksista, ja sieltä välistä puuttuu se oikea karu arki :D
PoistaEn oo koskaan varsinaisesti katunut lähtöä, enkä usko että tulen koskaan katumaan sitä. Silloin kun olin kipeänä niin tuli kyllä mietittyä että kuka hullu tänne haluaa pariin kertaan, ja aina välillä iskee sellainen "voi kun olisin vaan takaisin suomessa" fiilis, mutta ei, en tosiaan kadu että lähdin.
Kyllä on ajoittain ollut pahaa koti-ikävää. Varsinkin sinä viikkona kun olin kipeänä niin mä itkin joka päivä varmaan 3 tuntia koska en halunnut muuta kuin että olis ollu oma mami vieressä. Musta tässä on tärkeintä että itse ei anna ikävän päästä ylitsepääsemättömäksi.
Täällä oppii elämään sen ikävän kanssa ja just nyt mulla ei oo kauheen suurta ikävää. Joka päivä tulee kyllä niitä lyhyitä hetkiä kun mä oon sillai "yhyyy kotiin" mutta en oo kertaakaan ajatellut että haluan varata lentolipun kotiin takaisin. Oon niin psyykkisesti valmistautunut nyt että vietän täällä vuoden. Mulla on tosi läheiset välit äitin kanssa, mutta tiedän että ei se mihinkään muutu vaikka mä oonkin täällä. Musta ehkä jopa tuntuu enemmän siltä että voin kertoa äidille ihan kaiken ja se tukee mua sieltä suomesta aina kun tarviin sitä. Mulle auttoi kauheesti että mun äiti kävi täällä sen yhen viikon 2 kuukautta sitten. Se antoi mulle kyllä lisäpotkua. Mutta tosiaan täällä oppii seisomaan sillai omilla jaloilla ja oon oppinut että mä pärjään ihan hyvin yksin.
Mulla oli alussa vaikeeta. Ekat tyylii 7 viikkoa oli mulle aika rankkoja. Vietin tosi hyviä hetkiä täällä mutta mulla oli kokoajan ikävä kotiin ihan ekasta päivästä lähtien. Siksi sanoinkin siinä kahen viikon jälkeen mun perheelle että ei pidettäis yhteyttä nyt ainakaan viikkoon. Ei skypetelty, ei tekstailtu, ei mitään johonkin viikkoon ja se tosiaan auttoi mua huimasti. Ekat pari kertaa kun skypettelin kotiin mä vaan itkin koko skypen läpi, mutta nyt se on vaan kivaa aina välillä päästä juttelemaan kotiin. Oho meni ehkä vähän ohi aiheesta, mutta siis sanoisin että en nyt tiedä voiko tähän koskaan sillai kunnolla sopeutua. Koti-ikävä on laantunut ja nyt mulla on sellainen fiilis että "no tää on nyt mun jokapäivistä elämää" että ehkä mä nyt sitte oon sopeutunu tänne? Enpäs tiedä, toi oli vaikee kysymys :D
Meillä on ihan hyvät välit perheen kanssa. Alussa on tietenkin useimmiten aina sillai kankeeta (ONKS TOI EES SANA?) kun asuu yhtäkkiä jossain uudessa talossa ihan vieraiden ihmisten kanssa. Nään itseasiassa mun hostäitiä tosi vähän, ehkä about 10-20min per päivä koska se tekee töitä ja sitten illalla mä oon yleensä pois kotoota ja tuun kotiin vasta kun kaikki on jo nukkumassa. Yleensä meillä on kyllä pikainen keskustelu päivästä aina iltaisin ja just välillä me vaan istahdetaan alas juttelemaan elämästä jne ja kyllä mä tunnen että voin kertoa sille ihan mitä vaan jos mä haluan kertoa sille. Yleensä jätän nuo koti-ikävä jutut ehkä kertomatta ihan vaan sen takia että en halua että se huolestuu ja että juttu paisuu suuremmaksi kuin mitä se on :) Nyt musta on alkanut tuntumaan että mulla on hyvät välit mun hostpoikiin. Suurimmaksi osaksi meillä menee tosi hyvin ja pojat näyttää ainakin tykkäävän mun seurasta. Nää viimeviikot on ollu ihan huippuhyvät mun mielestä!
Mun mielestä mulla oli hyvä englanti kun tulin tänne. Ekoista päivistä asti oon pystynyt kommunikoimaan ja ymmärtämään ihan kaiken. Ei oo ollut oikeastaan mitään ongelmaa. Tänäpäivänä se englanti tulee ihan itsestään, en mä ees ajattele mitä mä sanon enään, mä vaan puhun :D Englannin puhuminen ei jännitä enään ja just jos ollaan kavereiden (ei suomalaisten) kanssa jossain ja jutellaan niin se englanti tulee sieltä ihan yhtä luonnollisesti kuin suomikin. Välillä on kyllä päiviä kun menee sössöttelyks enkä tiedä miks, mutta muuten mulla ei oo mitään ongelmaa englannin kans.
jatkuu.....
PoistaJos tässä nyt tällaisen pienen kannustuspuheen pitäis niin mä en uskonut että mulle iskee mitenkään koti-ikävä, mutta kyllä se iski. Mutta sen kanssa pystyy kyllä elämään. Ja kaikille sellaista ei edes tule. Se on niin omasta asenteesta kiinni että miten se ikävä saa ottaa valtaa. Mutta parasta on että hyvät hetket voittaa huonot ja loppujen lopuksi se on vaan vuosi sun elämästä ja sellainen kokemus mitä et ehkä koskaan voi saada uudestaan. Tää vuosi menee älynopeeta. Kielitaidosta ei kannata olla huolestunut. Täällä on sellaisia jotka puhuu tosi huonoa englantia, melkein sellaista että mä en ees ymmärrä, mutta tänne ollaan tultu oppimaan! :)
Tiedän että tällainen elämänmuutos pelottaa, mä olin enemmän peloissani kun innoissani, mutta se että tekee jotain mikä pelottaa oikeesti vahvistaa! Joten jos uskot että lastenhoitaminen 45 tuntia viikossa vuoden ajan ja siihen päälle kaikkia uusia kokemuksien ja kavereiden saaminen on jotain sulle, niin todellakin kannattais lähteä!! On tää kyllä sellainen matka pään sisällä ja ulkopuolella että ei toista samanlaista!
Kiitos hyvistä kysymyksistä, toivottavasti sait vastauksia!
Oi ihana turku <3 Se on kyllä kans niin kiva kaupunki :D Kiitooooos!
MEMMA förstås! Tänk nu deras miner hahah :D men annors e ju blåbärspaj bra!
VastaaPoistaO wtf Mia, du äter ohälsosamt varje dag o du e smal som en pinne :D whats your secret!!
HAHAHAH altså dedär memma XD I HAVE A REPUTATION TO MAINTAIN! PAHAHAHA ja e nu verkligen int smal som en pinne :DDD ja ha ju fått en massa extrakilon här och dom ska tränas bort så fort som möjlit! Hoppas du har de bra karaoke-Kira <3 kramis!!!
PoistaMoro! Kiitos paljon kun jaksoit vastata, sain todellakin vastauksia =) Itsekin olen ajatellut lähteä CC:n kautta joten nyt sitten ilmoitin itseni eilen ohjelmaan sekä infoon. Aloitin eilen online-hakemuksen tekemisen :) Oisko sulla jotain vinkkejä hakemuksen tekoon? :D Ja pitäisi olla myös kuvia hoitolasten kanssa ja tossa ku kattelin kuviani ni mulla ei pahemmin oo yhteiskuvia hoitolapsista. Onkohan se huono homma? :D Olen ollut siis päiväkodissa töissä.
VastaaPoista-Katri-
Noniiiiiin asiaa! Joo Cultural Care on kyllä hyvä järjestö. Suosittelen lämpimästi! Suomen päässä Mari hoitaa kaikki asiat tosi hyvin :)
PoistaHakemuksen tekoon ei paljoa muuta kun että KIRJOITA PALJON ja kehuskele itseäsi. Älä missään nimessä valehtele, koska kyllä se perhe huomaa jos oot valehdellut, viimeistään siinä vaiheessa kun tuut perheeseen. Kannattaa just laittaa että vaikka et olis kauheen hyvä piirtämään niin kirjoitat sinne kuitenkin että "tykkäät tosi paljon piirtää" eli kunhan kirjoitat tosi monipuolisesti itsestäsi! Jos oisit joskus pienenä tanssinu balettia pari vuotta niin kirjoita sinne että oot tanssinu baleetista ja tykkäät siitä! Siis vaan jos oikeesti tykkäät siitä mutta maybe you get it :D
Kuvia piti kait olla vähintään 10. Kuvat lasten kans on kyllä tosi tärkeitä, mutta olis just jees jos sulla vaikka ois joku pieni lapsi serkku/ kaverin pikkusisko kenen kanssa voisit ottaa vähän kuvia tekemässä jotain kivaa. Eli mä menin mun kummisedän luokse ja sitten otettiin niiden kanssa sellaisia "keinotekoisia" kuvia että "noni nyt leikitään että me leikitään näillä barbeilla.... joo hyvä okej, 3, 2, 1 SMIIILE" :DDDD Sitte kävin just ottamassa naapurin lasten kans kuvia vaikka en oo koskaan niitä hoitanutkaan :D Hyvä olis jos yrittäisit saada kuvia lasten kanssa kasaan, ei välttis tarvii olla sun hoitolapsien kans, mutta kunhan vaan joittenkin lasten kanssa :D
TSEMPPIÄ hakemuksen tekoon. Mulla meni siinä 2 kuukautta, hupsistaa :D