Siis Cheek, oh my god, mä rakastan Cheekin musiikkia. On se aina ollu hyvä, mutta täällä puolella maailmaa suomenkielinen musiikki kunniaan. Laitoin cheekkiä soimaan mun saksalaisille kavereille ja ne oli vaan iha että "joo-o." Ja siis Arttu Wiskarin Mökkitie, hitto mitä muistoja! Eniten tulee mieli ihana veli kun se aina soitti sitä täysii sen huoneesta. Brädin Lämpö oli kans pikkuveljen vakkari.
Jep, kiitos veljelle kaikista hyvistä lauluista!
Täällä aina odottelen että radiosta pamahtais jotain suomalaista mutta vielä tähään päivään mennessä ei oo kuulunu suomea täällä. Yllätys yllätys... Not. Tänään olin ihan varma että "ei juma, tää on sunrise avenuea!" mutta ei se sitte ollutkaan. Kyllä radiosta puuttuu ne suomalaiset biisit, ilman niitä sieltä tulee vaan sellasta massapoppia, samaa shaibaa kokoajan. Kuulen esim. Blurred Linesin, Get Luckyn tai Clarityn valehtelematta 4 kertaa päivässä (ajan autoa sellaset korkeintaan 2h päivässä), ja mä vihaan niitä just sen takia
Mutta siis kuulin tässä sattumalta pari päivää sitte ton Idols laulun vuodelta nakki ja makkara, Haaveistani totta, ja taas pakko yhtyä noihin sanoihin ihan kympillä. Kuka muistaa? Idols finalistit vuonna 2005! Oli mun lempparilaulu silloin kun olin suloinen pieni vitosluokkalainen.
Nyt suuntana suuri ja tuntematon
Se mun nähtävä on
Mä teen haaveistani totta
Mä teen pienenä ihmisenä suurta
Tiedän että valmis en vieläkään oo
Mutta joka päivä lähempänä aurinkoo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti