maanantai 19. elokuuta 2013

Time you enjoy wasting is not wasted time

Noni. Kello melkein kaheksan ja siis tää päivä oli suuri vitsi. Pojat nukku puoli kymmeneen ja suurin osa päivä menikin sitten selvittämässä poikien riitelyä. Ihanaa. Näillä on nyt yhtäkkiä viimeviikon aikana syntyny joku ihan ihmeellinen 'ärsytän ja lyön tota mun veljeä ihan kympillä'-vaihe, joten jompikumpi hakkaa toista joka viides minuutti ja se on rasittavaa. Molemmat isä ja äiti on kans huomannu saman. Kyllä yhdessä vaiheessa tuli raivarit pienemmältä muakin kohtaa ja huudettiin, lyötiin, potkittiin ja yritettiin purra.Voi huhhu, välillä kyllä ihmettelen kuka kattoo tätä touhua vapaaehtoisesti? Nyt toi hostmom keksi uuden systeemin että ne saa tähden aina kun ne tekee jonkun asian hyvin ja kun niillä on 5 tähteä ne saa valita pikku palkinnon (esim. 20 minuuttia tabletti aikaa tai jätskin)! Mun mielestä ihan hyvä idis, saa nähdä miten homma lähtee toimimaan, koska tää päivä oli ihan karsea. Toi pienempi on selvästi nyt jossain iässä missä se luulee että lyöminen on ok? Muakin tänään hakkas kun viimeistä päivää ja eikä uskonut millään kun sanoin että nyt loppu. Jäähyhän siitä seurasi ja karseet itkupotkuraivarit mutta loppujen lopuks kaveri rauhoittui ja pyysi tosi nätisti anteeksi käytöstään. Saa nähdä jos nää mun jäähyt alkaa tehdä tulosta? Kaveri on ollut jäähyllä nyt kolme kertaa näiden kuuden viikon aikana. Mulla on ainakin sellainen linja että kun mä sanon jotain, mä vien asian loppuun asti. Eli jos laitan pojan istumaan yhelle tuolille, niin ei oo hyväksyttävää mennä sohvalle istumaan mielummin. Isompi alkoi nyt viimeviikolla testailemaan rajojaan ja mun mielestä tää valtataistelu on vähän hauskaa:D "You are not the boss of me.." haha! Kyllä tää tästä, mutta ne on tosi sinnikkäitä molemmat. Se on kans se että nuorempi on TOSI herkkä ja sille tulee paha mieli pienemmistäkin asioista. Hyvä että Mia-täti on täällä opettamassa vähän elämää ja miten kovaa se on:D! Ihaninta on kuitenkin että pojat ei ala vihaamaan mua vaikka mä joudunkin komentamaan niitä. Meillä on tosi hauskaa silloin kun ne on kunnolla (mikä tosiaan tänään oli ehkä kokonaiset 1h20min/8h.

Ainiin, tänään mä näytin maanantai monsterilta. Ei meikkiä, hiukset ehkä karseimmassa kunnossa IKINÄ ja sinne mä lähdin playgroundille poikien kanssa koska siellä ei oikeesti melkein koskaan oo ketään. No tottakai tänään kun en ollu nostanu sormeakaan ulkonäön vuoksi, niin se koko koriskenttä oli täynnä mun ikäsiä poikia :D Nauratti tää että eka kerta kun uskallan lähteä jonnekkin ihan hevosen näkösenä niin tottakai, silloin koko Virginian mun ikäset miekkoset kokoontuu paikalle. Täällä ei muuten mun mielestä oo kauheesti nuoria. Ei löydy esim mitään Kamppilissuja tai Sellohengareita.

Kun tulin kotiin lähdin nololle juoksulenkille mutta se loppui lyhyeen koska mä en venytelly eilen joten pohkeet oli tosi kipeet. Hienoa Mia. Mun piti itseasiassa lähteä ostoksille tänään mutta en mä jaksanut. Olisi pitänyt käydä suihkussa joten jätin koko touhun väliin. Nyt oon vaan lagaillu huoneessa ja kattonu Gossip Girliä. Vois vielä tänään pestä pyykkiä ja sitte vaan nukkumaan. Huomenna nään taas mun ihanaa saksalaista kamua ja luultavasti joitain muitakin.

Tänään en oo syönyt mitään snacksiä tai mitään. Aamupalaksi leipä ja "terveysmuroja", lounaaksi riisiä ja lihapihviä ja okei, vedin päivälliseksi pari eilistä pannaria, mutta ei ne nyt niin epäterveellisiä loppujen lopuksi oo, pannareiden kanssa vesimeloonia ja lasi jotain C-vitamiini smoothieta. Mutta on se niin vaikeeta olla syömättä mitään karkkia/sipsiä kun kaapit pullottaa niitä:D Mun pöydälläkin pullottaa kolme avattua salmiakkipussia mutta ei, ne odottaa siinä ens perjantai-iltaa. Tän herkkulakon mä aion pitää ja piste!

Ja koska päivä oli niin tylsä niin en oo ottanut mitään kuvia. Aika tylsää tällaiset kuvattomat postaukset. Sori. Aina kun mä kotisuomessa luin auppareiden postauksia ilman kuvia niin mä oisin halunnu että tyypit laittaa kuvia vaikka vaan jostain ruokakaupasta tai puusta. Tai jostain ihan arkijutusta. Mutta kuin surullista se onkaan niin pikkuhiljaa tää kaikki alkaa tuntumaan arjelta ja kaikki oudot puut, puskat, kaupat ja paikat tuntuu jo ihan normaalilta. Musta kyllä tuntuu että mä tulin tänne vasta äsken mutta oon kuitenkin ollut Jenkeissä tänään 6 viikkoa? Meneepä aika nopeasti mutta samalla tosi hitaasti. Kun me mennään Helmiinan kanssa New Yorkiin niin mä vietän mun 8 viiikoa päivää! Eli melkein 2 kuukautta? Mitäh? Sitte ei oo ku 10 kuukautta jäljellä (plus travel month)? Nyt ei oo kun 46 viikonloppua perheessä jäljellä?! Kyllä mä tuun jo pian takaisin suomeen! Nyt saa tää selittely loppua. Niin tylsää mustavalkoista että nostan hattua jos jaksoitte lukea! Huomenna mennään varmaan kattomaan leffaa taas ja iltapäivällä vesipuistoon, tai näin jos pojat käyttäytyy! Hyvää yötä!
Edit: Tulipas yks kuva otettua! Yläpuolella näette RUISLEIPÄÄ jenkkistyle. Mun ihana hostmom oli kaupassa ja osti mulle ruisleipää:). Ei nyt ehkä ollu ihan mitä mä odotin mutta kyllä maistui hyvältä kuitenkin! Tunti kerrankin siltä että söin kunnon leipää! Nami!

11 kommenttia:

  1. Okei toi on säälittävin ruisleipä ikinä :DDD mutta ajatus on tärkein vai miten se meni!
    Sun hostpojat vaikuttaa aika kauhukakaroilta välillä :D Tai siis jotenki hassua että sulla ne raivoo ja hakkaa tolleen ku mulla ykskään pojista ei oo (vielä) edes suuttunu mulle ja alkanu tolleen riehuu :D oon mä kyllä kaks nuorinta laittanu kerran jäähylle mutta sekin vaan siksi, ettei ne monen sanomisen jälkeen suostunu tehä niinku pyysin :D Mutta toivotaan että toi menee ohi ja että sun pojat vaan vielä haluu tosiaan koetella rajojaan oikein huolella :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nii on! Aivan mielenvikane leipä:D:D Ja näinhän se on! Ajatus on tärkein!
      Joo, onneks ne oli tänään paremmalla päällä! Tää menee vähän vuoristoradan malliin, välillä paremmin välillä huonommin. :D

      Poista
    2. En kestä, tästä tää alamäki tosiaan heti alko ku edes mainitsin et mun poitsut on ollu tosi kiltisti. Pakko sanoo että tsemppiä vaan aina noiden raivokohtausten kanssa. Nyt ku mulla on täällä pariin otteeseen semmosia ollu ni voi sanoo et ei jumalauta mitä paskaa aupparit välillä joutuu kestämään :DDD mut ehkä tää tästä! :D

      Poista
  2. Hahha, näyttää ihan sille Vaasan linnunsiemenleivälle! :DD

    VastaaPoista
  3. mun on pakko vaa sanoo että muistan ku lähdit sinne amerikkaan ja se tuntuu että se ois ollu viime viikolla vasta! olin sillo iha fiiliksis sunki puolesta :D muistan sen myös siks koska sillon kun lähdit niin mä laskin että kun tuut suomeen niin mä alotan mun aupair vuoteni osallistumalla infotilaisuuteen! :)

    joten joka kerta kun kirjotat taas uuden postauksen niin mä opin jotain uutta amerikasta tai aupair elämästä! joka postauksen myötä oon taas lähempänä mun aupair unelmaa rapakon takana! :) ja kaikista parasta on se että oot niin aktiivinen postaaja!! mielummin luen monta lyhyttä postausta kun yhden pitkän:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ihanaa että tunnet noin!:-) tosi kivaa että lähet au pairiksi, kannattaa todellakin! Mä tykkään kirjoittaa joka ilta ja toivottavasti tuun jatkossakin tekemään näin!:) Jos sulle tulee ihan mitä vaan kysymyksiä, niin saa kysyä!:)

      Poista
  4. Ihanaa, että jollaki muullaki on vähän haastavampia lapsia enkä oo yksin näitten mun lasten kanssa. Pienempi yleensä alkaa vaan itkeä, mutta isompi saattaa aina jos sitä komentaa liikaa tai sille huutaa niin huutamaan takas ja suuttuu aivan valtavasti ja lyö tai potkii ja ku sanoo että niin ei saa tehä niin se lyö uudelleen. Nyt on onneks vähän tilanne rauhottunu ku mulle selitettiin, että isomman raivareihin ei kannata vastata samalla mitalla takas ku se vaan hurjistuu entisestää, että pitäs vaan pysyä rauhallisena ja saaha se siten rauhottuun :)

    Ja joo meilläki saattaa kiukuttelut ja itkut puhjeta aivan pienestä. Esim eilen, kun isompi ei saanut laastaria ihottumaan ku siihen sattu tai jos koira astuu varpeille tai kun sanoo ettei nyt voi mennä äidin luo ku sillä on asiakkaita ja sen pitää tehä töitä. Varsinkin viimeisimmästä saa tosi helposti semmosen itkun, että kyllä ihmettelen miten nuo pärjää tarhassa ja koulussa ku ei voi koko ajan mennä äidin luo. Muutenki vähän huolestuttaa tuo isomman lyöminen varmaan ihan normaalia, mutta mulle itelle niin vierasta ku itellä on vaan yks muistikuva siitä että oisin joskus lyöny veljeä alle 6-vuotiaana ja siitä tuli semmoset huudot, että eipä toistunu. Enkä muista kenenkään koskaan oikeasti lyöneen muakaan. Joku poika mut kerran tönäs kumoon ku olin pieni ja meiän äiti kyllä huus sille ihan mukavasti eipä toistunu töniminen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos luoja sielunsisko!! Mä kyllä itseasiassa muistan että oon potkinu joskus mun pikkuveljeä, ja tiedän että me riideltiin ihan tajuttomasti mun pikkuveljen kanssa, mutta se on kans sitä kun ollaan niin saman ikäisiä. Voi mun raukka vanhemmat:D Mullakin toi nuorempi saa sellasia raivareita välillä että huhhu. Mutta mun mielestä on jo paljon parempi kuin mitä alussa oli, se suuttui ihan pienistä. Nyt se on huomannu että mua ei "kiinnosta" joten se on alkanu lopettamaan:D haha! Mä kasvatan siitä kunnon miehen, toivon että voin vuoden lopussa nähdä että kaveri ei ois niin herkkis enään!

      Poista
  5. Hohoijaa noita sun ihania poikia! :D No oli tänäänki Nikonkaa vähän vaikeet ku lähettiin käymään ässäs :) ensin äiti pyys et viekää vaateit ufille no joo vietiihän ne sitte loppujen lopussa sinne semmosessa pikkuruisessa muovipussissa plus viel kangaskassi sisään laitetiin se mut en tiiä ees miks Niko sai hirveen raivokohtauksen siit et mihin pussiin ne vaateet laitetaan :O ja sit se ei ees suostunu kantaa sitä kassii. Et on tää elämä välillä tän pikkuveljen kaa vähä ärsyttävää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkuveljet on vaikeita:D Mutta kyllä on iso ikävä Tumppia:(<3

      Poista