Oon sanaton. Lähen alle 24 tunnin päästä. Fiilikset on odottavat ja innostuneet mutta samalla haluaisin juosta metsään ja piiloutua niin että kukaan ei löydä mua. Mutta jospa mä nyt vaan lähden kuitenkin.
Tänään mun kaikki isovanhemmat, täti ja sen mies ja eno tuli meille jätskille. Sain mummilta ja vaarilta ihanan lahjan mukaan. Itkuhan siinä tuli heti kuin näin sen. Se on kirja jossa on runoja, runoja joita mun mummi ja vaari on lukenut mulle pienenä. Muistan niistä jokaisen. Aivan ihana lahja! Sanoin heipat mun mummille ja vaarille jo äsken koska mummi sano että se ei voi tulla lentokentälle itkemään. Oli kyllä kaikista kovimmat tähän asti ja täällä mä itken vieläkin. Ei näy itkemiselle loppua, mutta kyllä tää tästä.
Pikkuveikka<3
Kolme sukupolvea ja toi koira.
En tiedä miten pystyn huomenna lopettaa itkemisen. Onneks mun kanssa lentää yks tyttö Virosta joten en joudu olemaan yksin vaan mulla on joku mukana joka on samassa tilanteessa! Kohta meidän perhetuttavat tulee moikkaamaan ja sen jälkeen hengaan varmaan mun kahen naapurin kanssa. Huomenna aion herätä kuudelta ja lähteä aamukävelylle yksin mun rakkaan vanhimman koiran kanssa. Se on vähän niinku meidän viimeinen yhteinen matka, koska Indi on niin huonossa kunnossa että en usko että se on jäljellä kun palaan ja tää oikeesti särkee mun sydämen että en tuu näkemään sitä enään koskaan huomisen jälkeen. Se on ollut mun elämässä viimeiset 12,5 vuotta. Jep, kohta itken lisää.
<3
Siinä vielä kuvia meidän mökiltä Katun ja Johannan kanssa! Huomenna on aamulla goodbyet kans Katulle joka on mun ultimate bestfriend ja Annalle ja Mialle jotka kaikki tulee halailemaan mua aamulla ennen lentokentälle lähtöä. Voi luoja näitä heippoja, mä en kestä kohta enään. Nyt odotan vaan että pääsen securitystä läpi ja vilkutan sieltä toiselta puolelta rakkaille ja pääsen aloittamaan mun seikkailun. Tiedän että kun kaikille on sanottu heippa niin rauhotun ja voin keskittyä olennaiseen. En voi uskoa että huomenna lähden!? Ihan äsken oli vielä 50 päivää jäljellä ja nyt vaan jotain 16 tuntia. En tiedä jos vielä tuun inisee jotain illalla ennen nukkumaanmenoa mutta jos en tuu niin se on sitten morjens, SEE YOU IN THE USA! Jumaliste nyt sitä mennään!!!
Hyvää matkaa!! Itellä vielä viikko jäljellä Suomessa, jännittäää... :D
VastaaPoistaTurvallista matkaa miaaaa ja tsemppiä kauheesti hyvästeihin! Se on se pahin vaihe ;( muaki inhottaa jättää hyvästi mun rakkaalle pupujussille, pitää vaan toivoa että se on kotona vielä oottelemassa mua vuojenki jälkeen ;((( maailman kauheinta ajatella, että "tää on viimenen pusu mun rakkaalle lemmikille" ;(
VastaaPoistaPiä kivaa training schoolilla, nähään sitte USAssa!! :))
Hullua että oot nyt oikeesti menossa! Aika on menny ihan tajunopeesti! Mä en kyl odota innolla noita viimesiä hyvästejä ja oon ihan varma että tuun itkemään ihan liikaa! Mutta kyllä se sit siitä paremmaks kääntyy ku oikeesti pääsee matkaan :) SUPER HYVÄÄ REISSUA SULLE! :)) Mä tuun sit viikon päästä perässä, vaikkakin jäänki sinne nykin hoodeille :D
VastaaPoistaMulla on ihan samat fiililkset!! Hyvää matkaa ja training schoolilla nähdään:)
VastaaPoistahihii oota vaan ku pääset sinne lentokoneeseen ja tajuut et nyt mennään...ite itkin omalla lennollani tyhmänä kahden suomalaisen bisnesmiehen välissä :DD mut hei, kyllä sun vuosi tulee olemaan kaiken ton itkun arvosta! :) tosi paljon tsemppiä sulle! :)
VastaaPoistaGood luck! :) Hyvästit on kaikista vaikeimmat (itsehän itkin varmaan kolme viikkoa ennen lähtöä päivittäin ja vikoina päivinä useita tunteja putkeen joten I feel you...), mutta siitä eteenpäin eikun vaan kohti uusia seikkailuja! Have fun ;)
VastaaPoista