All the tears are not an evil

Sain aivan tajuttoman ihanan lahjan mun parhaalta ystävältä. Oon kutsunut Linneaa mun parhaaksi ystäväksi varmaan jo 10 vuotta. Linnea asuu tossa parin talon päässä ja se on aina ollut sellanen johon voin kääntyä ihan kaikissa tilanteissa! Me nähään yleensä jaksoittain enemmän ja välillä vähemmän. Välillä menee jopa kuukaus kun ei nähdä mutta ei sillä väliä, Linnea on aina mun paras ystävä. Mulla on aina good time kun hengaan Linnean kanssa. Meillä klikkaa aina hyvin. Oon niin onnellinen että mulla on Linnea.

Noniin siis lahjaan, sain KALENTERIN ens vuodelle. Tää oli tosi hyvä koska olin ajatellut että pitäis muutenkin hommata kalenteri ja nyt sain aivan omanlaisen! Se oli laittanut sinne hauskoja kuvia ja inside juttuja. Vanhimmat kuvat oli varmaan 7 vuotta sitten! Nauroin ja itkin kuoliaaksi kun näin sen ja vielä eilen illallakin tuli kyyneleet silmiin. Aivan ihana lahja!! Oisin voinut kuvata joka ikisen kuvan mutta en jaksa latailla niitä...

XD mulla kun tunnetusti on tollaset suorat varpaat joten Linnea päätti laittaa mulle oman kategorian.

Hahahaha! Siis onneks ei ollut ton enempää earth worm faceja. Siis niitä on kyllä vuosien aikana kertyny. KUOLEN NAURUUN! 

<3

Oon ajatellut paljon ikävää ja hyvästejä nyt viimepäivinä kun oon joka päivä joutunu sanomaan heippa jollekkin rakkaalle vuodeksi. Otsikko on quote mun lempielokuvasta, Lord of the Ringistä (The Return of the King jos oikein tarkkoja ollaan) ja se kertoo aika hyvin mitä noi putoavat kyyneleet on. Oon niin onnellinen että mulla on mun elämässä ihmisiä ketä saan ikävöidä. Ja ihmisiä jotka kertoo mulle kuinka tärkeä olen heille. Se on onni että mä voin itkeä sen takia että mä rakastan mun ystäviä ja perhettä niin paljon. Se on onni että saan itkeä koska mulla on ikävä. Uskon että tuun tän vuoden aikana tajuamaan miten kallisarvoisia mun läheiset Suomessa on. Tai no, tajuanhan mä sen nytkin jo oikeastaan. Fiilis on nyt odottava ja innostunut. Tässä on pakkailut kans hyvillä malleilla. Oon ylpee koska en oikeesti oo valinnut edes paljon vaatteita mukaan. Mun matkalaukku tulee olee puoliks tyhjä! Wohoo! 

Ihmiset jotka ei oo ollut tässä asemassa ei varmaan ymmärrä yhtään miksi itken tai teen tästä lähdöstä niin suuren jutun. Jotkut ajattelee varmaan vaan että "mitä toi nyt itkee, sehän tulee takaisin vuoden päästä. Se pääsee näkee maailmaa.", mutta ei, jos et ole ollut tässä tilanteessa sitä on oikeasti vaikea ymmärtää. En mäkään ymmärtänyt niitä kavereita jotka lähti vaihtoon. Niillähän on hieno vuosi edessä, miks ne on niin surullisia? Nyt ymärrän. Tää on tällasta tunteiden vuoristorataa. Yhtenä hetkenä itkettää, toisena vaan hymyilen koska oon niin onnellinen, satunnaisesti teen molempia samaan aikaan. Mulla on sellainen epätodellinen fiilis että neljän päivän päästä olen jo lentokentällä.  Kyllä mä jo odotan että vilkutan rakkailleni heipat Helsinki-Vantaalla maanantaina ja meen securitystä läpi. Siitä mun oma seikkailu alkaa. En mä tiedä oonko mä valmis, mutta nyt lähdetään!