10 days.

Heipähei! Oho kuin aika meneekään nopeesti! Aivan mielenvikast. Okei, ei mitään samppa linnaa mun blogiin kiitos. Noniin, juhannus meni toosi mukavissa merkeissä! Ihanaa seuraa ja ruokaa, ei mitään valittamista, olin niin happy! Maanantai aamusta oon ollu täällä riparilla ja täällä onkin nyt sitten sattunut yhtä sun toista. Tänään oli ehkä leirin parhain päivä tähän asti. Iltaohjelmassa syntyi iso vesisota johonka KAIKKI osallistu ja vesisodan päätteeksi me hypättiin kaikki järveen uimaan vaatteet päällä! Oli kans tosi awesome koska mä sain hyökätä takaapäin ja ampua kaikkia supersoakerilla ennenkuin muut edes hiffas että nyt lähti vesisota käyntiin. Mulla oli ihan uskomattoman hauska päivä! Huomenna lähdetään kajakeilla järvelle ja hypitään kai kajakeista veks ja harrjoitellaan pelastusta. Illalla otan suunnaksi kodin koska mulla on pienoinen get together meillä minne saapuu kymmenkunta ystävää. Tuun takas tänne leirille joko jo yöllä tai sitten varhain la aamuna! Ihanaa päästä näkee kamuja vielä!

Täällä riparilla on ollu kivaa koska oon saanu olla ihan ajattelematta hyvästejä tai muuta stressinaiheuttajia. Mulla ei tosin oo vielä matkalaukkua, puhumatta mistään tulijaisista. En voi millään uskoa että lähden 10 päivän päästä. Tää on ihan hullua. Aivan käsittämätöntä. En voi uskoa että pikku minä lähden 13 kuukaudeksi pois perheeni ja ystävieni luota. Pahimmalta tuntuu että en pääse halailemaan mun äitiä 10 päivän päästä moneen kuukauteen. Ja se että en pysty hengailla mun rakkaimpien ystävien kanssa 13 kuukauteen. Just nyt tuntuu siltä että "kuka hitto tekee tällaista vapaaehtoisesti?". Just nyt tuntuu siltä että oon tekemässä jotain mihin en ole valmis. Mutta kyllä tää tästä. En oo kertaakaan vielä itkenyt, joten odotan vaan sitä kyyenelten määrää mikä odottaa jossain. Sitä odotellessa. Mulla on nyt jo ikävä parhaita ystäviä ja perhettä. Miten ihmeessä sanon heipat vuodeksi? Nyt tulee kohta kyyneleet, pakko lopettaa. Ihanaa viikkoa kaikille!