50 days!

50 päivää jäljellä täällä ihanassa kotisuomessa! Olin tän illan mun kummisedällä kylässä. Kummisedällä on kolme lasta,  9, 7 ja 3 v. Ja tuo 3v. on mun oma ihana kummipoika! Puhuttiin, hypittiin trampoliinillä ja pelattiin Super Marioa Wiillä! Mun kummisedän vaimon sisko oli kans Hollannista kylässä, ja hänellä on 3kk pieni tyttövauva joka oli niin ihana ja söpö! Sain jopa pidellä neitiä vähän aikaa sylissä ja oi kuinka ihana se oli. Oli tosi mukavaa taas pitkästä aikaa viettää vähän aikaa siellä, ja tulee kyllä olemaan niin ikävä tota perhettä ens vuonna! Onhan se tosi harmi että mulla menee ohi yks vuos mun kummipojan ja tyttöjen elämästä, mutta toivon että voin ottaa sen takaisin sitte ku palaan! 

Eilen neljä ystävää tuli kylään ja katottiin Euroviisuja! Mun top 3 oli Ruotsi, Suomi ja Islanti! Harmittaa tosi paljon että Suomi ei saanut enempää pisteitä, koska Krista oli oikeesti tosi hyvä... Kiva kans et naapurimailta ei herunu mitään pointseja. Nii että kiitos sitte vaan. 

Oon kyllä tosi iloinen ja innoissani mun perheestä! Äiti lähetti eilen ja kertoi miltä mun kolme ekaa viikkoa Jenkeissä tulee näyttämään! Ekan viikon oon ma-pe Au Pair koulussa New Yorkissa, Perjantaina pääsen uuteen kotiin, ja heti lauantaina mun hostmom, lapset, mä ja nykyinen auppari lennetään Bostoniin koska äidin suvulla on Barbeque party. Minä ja auppari saadaan kiertää Bostonia koko päivän, sitte nukutaan hotellissa ja sunnuntaina mä hengaan perheen kans, auppari tapaa saksalaista kaveriaan ja illalla lennetään kotiin. Siinä menee sitte seuraava viikko nykyisen aupparin kanssa, se näyttää mulle miten hommat hoidetaan jne. Sitte sunnuntaina me lähdetään porukalla South Carolinaan viikoksi rantalomalle! Kui huippua että saan tutustua perheeseen ja nykyiseen aupairiin oikein kunnolla ennenku mun vuosi lähtee käyntiin? Äiti lähetti hotellin linkkiä missä tullaan asumaan ja näytti tosi tosi kivalta! Ihanaa päästä taas rantalomalle, vaikka tää tulee varmaan olee vähän erilainen kun on noi pikkupojat messissä, saan varmaan uida ja touhua vedessä paljon, mutta ei valittamista! 

Musta tuntuu että tuun kolmena ekana viikkona kokemaan enemmän mitä oon kokenu koko elämässä! Haha okei no ei nyt sentään, mutta tuun oikeesti varmaan olemaan henkisesti ja fyysisesti ihan loppu kolmen viikon jälkeen! 

Tää koko touhu tuntuu vaan niin uskomattomalta! Ku tyypit on nyt sillai et "hei onnee sulla tulee varmaan olee tosi hyvä vuos" mä oon vaan sillai "joo nii kiitos." Ei sitä tajua että on lähdössä pois. Tulee kyllä olee tosi vaikeet heipat, joko tuun itkee niin paljon että kuivun, tai sitte en vaa tajuu et lähen ja oon sillai "heippa nähään!". Tässä on yks juttu joka ahdistaa mua yli kaiken, mun rakas saksanpaimenkoira Indi on kohta 13 vuotta, ja ei varmana oo täällä enään ku tuun takaisin. Mulla tulee kyyneleet silmiin aina kun edes aattelen että  saan halia ja pusia sitä enään 50 päivää ja sitte en tuu enään ikinä halimaan ja pusimaan sitä. En edes halua ajatella että 50 päivän päästä sanon sille ikuiset heipat. Se on ollu mun elämässä aina. Tuun varmaan nukkumaan sen kainalossa vikan viikon ja otan sen mukaan ihan mihin vaan meen. Mutta äidin sanoin: "Du ska int tänka på det, det kan ju helt bra vara att den yllättär och lever ännu två år till.". 

Huomenna oon menossa "potilaaksi" vapaa palokunnan harjoituksiin. Mut piilotetaan "palavaan taloon" ja sitte palomiehet tulee pelastaa mut. Hitsi et on jänskää, se vetäjä sano että voi olla aika kova juttu, mutta että oon hengiss jälkeenpäin. Nii että sillai sitte. 

Oon kyllä niin onnellinen että kaikki varmistu nytte! Pitkän processin jälkeen mulla on perhe! Ihanaa!