Moikkamoi!

Eilen meilailin Floridaäidin kanssa ja sovittiin että skypetellään huomenna! Äiti kyllä vaikuttaa ainakin meilin kautta tosi mukavalta, mutten uskalla toivoa liikaa! Perheessä vaikuttaa muuten kaikki olevan tosi jees, mutta työajat jotka oli merkitty tohon heidän hakemukseen on kyllä aika huonot, itseasiassa ehkä niin huonot kun vaan vois just mulle olla, joten niistä mun täytyy ainakin kysyä ja puhua! Katsotaan nyt mitä tästä tulee, innolla kyllä odotan huomista ja tottakai toivon että tää perhe matchais ja saisin vihdoinkin mun vuoden varmistettua että todella olen lähdössä.

Huomenna on sitten mun (toivottavasti) viimeinen rutistus lukiossa joten huomenna kello 15:00 tuun olemaan onnellinen! Nyt oon tänään lukenu jonkun verran ja nyt tottakai tuntuu siltä että en osaa yhtään mitään ja että tuun itkemään huomenna salissa koska en osaa vastata mihinkään. Muutenkin nyt kirjoitusten aikaan on tullu mieleen että oisin ehkä voinnut panostaa kouluun vähän enemmän kuin mitä oon panostanut. Oon mennyt lukion läpi sellaisella "joo kunhan läpi pääsen". En siis oo ollu mitenkää ihan tosi huono oppilas, mutta uskallan kyllä väittää että meidän hikarilukiossa oon huonoimpien joukossa. Oon kyllä jo saanut arvosanat kolmesta aineesta joten jos vaan pääsen äikän kirjoituksista läpi niin musta tulee ylioppilas! Mutta se onkin se joka mua pelottaa kaikista eniten koska mun essee ei mennyt yhtään hyvin ja tekstitaidosta sain just ja just sen verran pisteitä että ne yksinään vois ehkä riittää arvosanaan A. No eiköhän tämä tästä, "kunhan läpi päästään!". Tässä ois muuten kuva mun sängystä just nyt. En tiedä miks mutta tykkään opiskella omassa sängyssä aina. Nyt lähti taas tän julkaisun kirjoittaminen käsistä mutta ei siinä mitään. Nyt pidän taukoa ja katson Extreme Makeover: Home edition ja tää ohjelma on tehty niin koskettavaksi että kyyneleet aina valuu kun sitä katsoo.